Blogit

Blogissa rönsyilevää ajatusvirtaa vähän kaikesta luetusta ja kohdatusta



Joonaksen silmistä valuu hiki eikä kyynel. Japanilaisen taistelijan tavoin hän kärsii samuraitärinää, eikä siis mitään typerää shokkitilaa. Aku kukkoilee taas pistepörssin korkeimmalla pallilla. Hän on voittanut. Kausi 3 on päättynyt kaikkien muiden paitsi Akun häpeään. Surullista mutta totta.


Nälkä on paras mauste, kuten aforismi sanoo. Mutta onko maailma tasa-arvoinen suhteessa nälkään? Ei ole. Enkä lähde moralisoimaan asiaa sen enempää, eihän alkoholistejakaan saa moralisoida, miksi sitten nälänhätää tai liikalihavuutta? Etäännytään näistä yhteisistä haasteista ja mietitään hetki, mitä on olla onnellinen?Mitä on olla onnellinen?...


Vaikea saada selvää mitä ihmiset ajattelevat tänään vallankäytöstä; joskus vallankäyttö nähdään pahana ja vääränä asiana, ja sen pohjalta kirjoitetaan kokonainen kirja vääryyksistä. Joskus vallankäyttö nähdään välttämättömänä asiana, johon kaikki onnelliset ja hyveelliset ihmiset olisivat paradoksaalisesti velvoitettu. Maailmasta on hyvä ymmärtää...


Jaksan aina huvittua ihmisten tekopyhyydestä. Etenkin sankarisyndroomaa potevista laiskoista keski-ikäisistä miehistä, jotka surevat kotipihansa eteen tulevasta auraustyön jälkeisestä lumivallista. Heistä osa nostaa kohtuutonta meteliä ja draamaa siitä, etteivät "hauraat vanhukset" pärjäisi tällaisten tilanteiden edessä. Toisin sanoen he...


Kuvitellaanpa asiantuntijaryhmä, joka julistaa kaunopuheisen strategian, jossa jokaisen tulisi taistella kasvavaa päihdeongelmaa vastaan. Samalla piilomarkkinoidaan sitä "oikeaa ja hyvää puoluetta", joka olisi tämän taistelun paras airut: "äänestä vasenta, niin äänestät ihmisyyttä". Äänestät samalla kannabiksen vapautuksen, huumehuoneiden ja...


Aika kuluu joka tapauksessa, oletpa iloinen masentunut, innostunut, onnellinen tai tyytymätön. Aika kuluu, ja elämä loppuu. Pian kaikki on ohi. Eikä tämä ole mikään kyyninen huomautus. Tämä on itseasiassa varsin lämmin suhtautuminen elämän rajallisuuteen. Jos kerran kaikki kuitenkin loppuu, miksei yrittäisi repiä siitä jotakin irti? Eipä se vain...


Joidenkin kanssa keskustelut polkevat paikoillaan. Omaa napaa pidemmälle ei nähdä. Ei, vaikka kuinka yhdessä yritettäisiin. Lumitöissä tämä näkyy selvästi.


Jos joku aukoo päätään auraustyöstä, astun alas hytistä ja huudan takaisin. Tällaisen vihan tunteminen on tyydyttävää. Tuntuu hyvältä vihata takaisin. Ja kun asiaa miettii pidemmälle, ilman vihaa katuisin luultavast sitä, miksi en puolustanut itseäni. Pohtisin miksi annoin toisen kävellä ylitseni. Miksi en tehnyt mitään. Viha on siis tältä osin...

Nykyinen eskapismin käsite on hirveä. Sen tulisi kuvastaa jonkinlaista todellisuuspakoa, mutta eipä se sitä tee. Päinvastoin eskapismin määritelmä ymmärretään lähinnä pehmeän romanttisena hipsukka-tarinana ihmisestä, joka ei muka tajuaisi omaa "arkeaan", vaan etsisi siitä pakoa ja ulospääsyä. Eli eskapisti on yksinkertaistettuna "hyvä ja lempeä...


Jos joku väittää tuntevansa itsensä täydellisesti, onnea matkaan. En tiedä onko sellaisen luuleminen hyvä juttu, mutta väliäkös sillä, jos ihminen on onnellinen vai mitä? Onnellisuuden puutteella taas selitetään nykyään kaikkea vaikeaa. Kunhan olet onnellinen niin sitten.. Hmm.. Jopa trendikkäällä eskapismilla (todellisuuspakoilu) on tässä näppinsä...