Onnellisuus on siitä huvittava aihepiiri, että se aiheuttaa helvetinmoista vääntöä. Siitä syntyy heti kauheeta meteliä, kun onnellisuustutkimuksia lyödään tiskiin.Ensinnäkin jos nyt menee kadulta kysymään jengiltä kuinka onnellisia he ovat, niin ei se hirveesti mitään avaa. Ihminen kertoo sen mitä uskoo onnellisuuden olevan. Jotkut vaan lähinnä...
Elämän tarkoitusta kysytään usein siinä uskossa, ikään kuin ihmisen tahto olisi vapaa. Että ihminen kykenisi hahmottamaan ajatusvirtansa intention ja määränpään ilman ulkoisia määrittäviä, harhaanjohtavia tai ennakoimattomia tekijöitä.
Eilen sain todistaa autenttisen puhelun susista ja lampaista. Kyseessä oli ammattilampureiden keskustelu. Puhelu ei varsinaisesti ollut tarkoitettu korvilleni, se oli extempore juttu, mutta itseäni viehätti kovasti se, miten paljon ammatti-ihmiset välittivät sekä lampaista että susista. Hommaan kiteytyi itseasiassa melko syvällinen eettinen...
Kärsimys ei ole, eikä se ole ikinä ollutkaan, hyvä juttu. Tuska ei jalosta ihmistä, eikä piina tee viisaammaksi. Itseasiassa on viisaampaa toimia rationaalisesti kärsimystä vastaan, ja lieventää sitä, kuin istua tulipalon keskellä. On siis aika unohtaa sitaatit kuten: "tuska jalostaa ihmistä". Se on höpöä se.Kärsimyksen ja sairauksien toivominen...
Eräs veljeni tuttu nostaa "kaverin" arvoasteikossa korkeammalle kuin "ystävän". Outoa. Valtaosin "ystävä" nähdään syvällisempänä ja läheisempänä henkilönä, kuin "pelkkä kaveri", mutta kyseessä on tietysti vain käsitteellinen ero. Oleellista on tarkastella sitä, mihin kaverilla tai ystävällä (ja niiden arvostelmilla) yleensä viitataan.
Eilen tuli ajettua 22 täyttä roskasäkkiä kaatopaikalle. Se tekee abouttia 2.2 kuutiota jätettä. Toinen samanlainen kuorma oli jo ajettu / jäi vielä mestoille + pullot ja muut pahvit.
Aika-ajoin on hyvä tehdä eroa halun ja tarpeen välille.
Söin lounaaksi valmis-salaatin. Sen viimeinen eräpäivä oli tänään. Annos maistui paskalta, ja jäin pohtimaan, olikohan tuo mennyt jo huonoksi?
Käsittelimme eilen Filosofia-ryhmässä ensivaikutelman problematiikkaa. Lyhyesti sanottuna: joskus se hurmaava ihminen paljastuukin manipuloijaksi, ja mulkku taas hienoksi tyypiksi. Ensivaikutelma osaa siis olla hämäävä.
Luin, että Antti Tuisku pyytää noin parisataa euroa tunnilta terapiatyöstään. Hänellä on sama lisäkoulutus kuin minulla: ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti 60op.
Antin on luultavasti pakko pitää taksansa korkealla, koska toivottavaa on, että hänen asiakkaidensa todellinen motiivi olisi itsensä hoitaminen, eikä mikään muu. On nimittäin aina tragedia,...
