Suvaitsevaisuus on yhä useammin tapetilla. Suvaitsevaisuus itsessään on hyvä asia monessakin mielessä, eritoten siksi, että suvaitsevaisuus vähentää kärsimystä. Mutta mitä varsinaisesti tarkoittaa "suvaita"", ja miksi se vähentää kärsimystä? Tämä ei olekaan enää niin itsestään selvää.
Hattivatti on kummallinen olento. Muumimamman mukaan hattivatit "vaeltavat ympäri maailmaa, eivät pysähdy mihinkään eivätkä välitä mistään. Hattivateista ei ikinä näe, ovatko he iloisia vai vihaisia, surullisia vai hämmästyksissään. En usko, että heillä on tunteita laisinkaan".
Sain ensisysäyksen somen lopettamiselle, kun tajusin keskellä yötä tuijottavani kokonaama-tatuoidun lakimiehen vessaselfieitä. Ajattelin, että nyt kyllä teen jotakin pahasti väärin.
Mietin valuuko elämäni hukkaan? Käytänkö oikeasti aikaani tällaiseen? Onko elämäni hyödytöntä netinselailua? En edes selannut somea paljon, ehkä jonkun vartin päivässä,...
Ykä kutsui filosofeja ylimielisiksi. Aluksi täytyy ymmärtää, että filosofia on jo lähtökohtaisesti todella vaikea laji, ja jos sitä ei edes yritä ymmärtää, sen voi tulkita ylimielisyytenä. Pinnallisiin ylimielisyyden mittareihin en nyt vaivaudu menemään.
Kirjoitin eilen rehellisyydestä tyngän tekstin. Nyt kirjoitan siitä lisää. Muistutan alkuun, että vaikka maailmassa olisi kuinka paljon rehellisyyttä, varsinaiset totuudet eivät lisäänny tai paljastu.
Kirjoitin joskus, ettei ihminen voi olla rehellinen, jos hän ei edes tiedä valehtelevansa. Väite olisi syytä ottaa tosissaan etenkin täällä suomessa. Me suomalaiset kun pidämme rehellisyyttä yhtenä suurimmista hyveistä. Ja eikö se mene niin, että me suomalaiset olemme muiden silmissä se rehellinen kansa?
Rehellinen vai naiivi, sitä sopii miettiä..
