Kirja-arvostelut 

Antony Beevor: Toinen maailmansota osa 1 ja 2

(historia)

* * * * * 


Lämpimät suositukseni kaikille toisesta maailmansodasta kiinnostuneille.

Antony Beevor on sotilastaustainen palkittu historioitsija, jonka tieteellinen maanläheisyys ja täsmällisyyteen pyrkivä yksityiskohtaisuus todella näkyvät teoksen kerronnassa. Suosittelen erityisesti heille, joita kiinnostaa toisen maailmansodan kulku ja sen yksityiskohdat ilman draamahakuisuutta tai liiallista yksinkertaistamista.

Erityismaininta siitä, että teos ei keskity sodanaikaisiin valtiojohtajiin henkilöinä, eikä se siten psykologisoi sotaa liikaa, vaan pyrkii kutomaan mahdollisimman eheän kuvan vuosia kestäneestä hallitsemattomasta kaaoksesta ja alati muuttuvasta syy- seuraussuhteiden verkostosta inhimillisestä näkökulmasta. Lähdeaineistona on käytetty mm rintamakirjeitä, jotka on oleellinen lisä sodan järjettömyyden ymmärtämiseksi. Teos tarkastelee mitä todella tapahtui vuosina 1939-1945.

Kirjat löytyvät mm storytelista, jossa lukijana toimii suosittu Jukka Pitkänen. Kesto yhteensä 45h, joten kuunneltavaa riittä.

- Joonas

10.11.2023 

Antony Beevor: Berliini 1945

(historia)

* * * *


Raadollinen kuvaus vuoden 1945 Berliinistä kolmannen valtakunnan kuoleman hetkiltä. Historiallinen kertomus siitä, miten ylimielinen johto ja Hitlerin ykkösprioriteetiksi yltynyt vimma tuhota juutalaiset ajoivat natsi-Saksan lopulta järjenvastaiseen puolustussotaan, ja tarjosi näin puna-armeijalle mahdollisuuden kostaa saksalaisten aiemmin Neuvostoliitossa tekemät sotarikokset.

Kaunistelematon kuvaus ihmiskunnan pahuudesta ja kostonkierteestä aina palopommituksista raiskauksiin. Teos paljastaa, että julmuus ei elä pelkästään yksilön raakalaismaisuudessa, vaan myös moraalintajua ymmärtämättömässä teknokratiassa, joka luo puitteet terrorille.

Löytyy Storytelistä lukijana Juhani Rajalin. Kesto noin 20h.

-Joonas 

10.11.2023

Rutger Bregman: Hyvän historia - ihmiskunta uudessa valossa

(historia)

* * *

Kyseessä on Rutger Bregmanin positiivinen teos ihmiskunnan historiasta. Opus on nimensä veroinen. Kerronta tarjoaa mukavia ajatuksia ihmisen mahdollisesta hyvyydestä, mutta filosofista mieltä tämä ei vielä tyydytä. Kyseessä on silti hyvä vastapaino dramaattiselle pahuutta korostavalle historiankerronnalle kirjailijan painottaessa enemmän ihmisen altruistista rakastavaa puolta.


Rutger Bregman on alankomaalainen historioitsija ja markkinatalouden idealisti. Tervehdin ilolla hänen asennettaan, suosittelen lukemaan hänen teoksiaan, mutta mitään suurta filosofisesti älyllistä kirja ei ikävä kyllä tarjoa. Se kuitenkin pakottaa lukijansa tarkastelemaan maailmaa myös toisessa, altruistisessa valossa, ja se on hyvää lääkettä etenkin ylitseampuvaan pessimismiin.

Löytyy Storytelistä. Kesto 15h 26min

- Joonas

10.11.2023 

Markku Jokisipilä: Hitlerin kopla: 20-natsi-Saksan johtajaa

(elämäkerrat)

* * * *

Kirja kertoo Hitlerin lähipiirin miehistä ja naisista, sekä heidän välisistä suhteistaan. Teos on todella informatiivinen, joskaan se ei tarjoa aiheeseen perehtyneelle hirveästi uutta tietoa. Suosittelen silti lämpimästi etenkin heille, jotka ovat oppineet natsi-Saksan johtajista lähinnä dramatisoiduista Netflix-sarjoista, tai jotka muutoin ovat psykologisoineet toisen maailmansodan dynamiikan lähinnä hyvän ja pahan väliseksi taisteluksi.

Erityismaininta siitä, että Markku todella uskaltaa tarkastella aihepiiriä monesta eri näkökulmasta, eikä tyydy moraalisesti epäreiluihin näkökulmiin. Hitlerin todella voi nähdä toisen maailmansodan voittajana, jos hänen ensimmäinen tavoitteensa oli tuhota mahdollisimman paljon juutalaisia. Toisaalta Hitleriin perehtyneet tietävät hänen olleen lähinnä opportunisti, joka kärsi pahasta lääkeriippuvuudesta ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Mistään suuresta älyllisestä johdonmukaisuudesta ei voida siis puhua. Suurin kysymys lieneekin: mikä hänessä oli niin magneettista ja lumoavaa, että lähipiiri ja koko Saksan kansa oli valmis lopettamaan oman ajattelunsa ja ottamaan hänet johtajakseen, ja toteuttamaan ideologian nimissä massamurhat ja hyödyttömän puolustussodan? Tämänkaltaisiin kysymyksiin kirja pyrkii löytämään vastauksia.

Löytyy Storytelistä. Kesto 20h 17min

-Joonas

11.11.2023 

Richard Shepherd – Kuoleman seitsemän ikää

(tietokirjallisuus)

* * * *

Kuoleman seitsemän ikää tarkastelee elämän luonnetta Iso-Britannian yhden tunnetuimman patologin Richard Shepherdin työn kautta. Kirja on todella kiehtova ja kansantajuisesti kirjoitettu. Kuten edeltäjänsä -Epäluonnolliset syyt - se saa lukijan kysymään itseltään, milloin kuolema itseasiassa tapahtuu?

Teos tarjoaa kurkistuksen ihmisen loputtomalta tuntuvaan itsekkyyteen siitä, kenen elämä on arvokasta, ja kenen ei, ja miten asiaa tulkitaan juridisesti. Se pohtii miten meidän tulisi elää, jotta kuolema pysyisi mahdollisimman hyvällä tavalla loitolla, ja keiden kuolemaa tulisi tutkia esimerkiksi murhana?

Kirja saa kysymään: miten meidän tulisi puuttua uskomushoitojen murhaavaan puoleen? Se tarkastelee perinnöllisten sairauksien psykologista ja sosiaalista roolia yksilön elämänkaaressa. Se tutkii kysymyksiä, kuten onko seksuaalisen perversion aiheuttama kuolema itsemurha vai pelkkä vahinko, ja miten ennakkoluulot yleisesti vaikuttavat meidän johtopäätöksiin?

Entä miten luoda tulkinta siitä, onko Irakissa toimineen asevalvontaviranomaisen kuolema murha, vai työyhteisön psykoterrorista johtuva itsemurha? Saadaanko tällaisiin vaikeisiin kysymyksiin ikinä lopullista vastausta, vai onko kaikki kiinni pelkistä kyseenalaistettavissa olevissa todennäköisyyksistä?

Richard Shepherd on tehnyt elämänsä aikana yli 23 000 ruumiinavausta ja toiminut todistajana useissa julkisuudessa olleissa oikeustapauksissa. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille kuolemasta kiinnostuneille.

Löytyy Storytelistä. Kesto 13h 4min

Joe Dispenza – Luo itsesi uudelleen: Opas mielen rajoitteiden purkamiseen

(hyvinvointi & elämäntaito)

*

Kirja on hengellistyylinen self-help opas, joka jakaa lukijakuntansa voimakkaasti kahtia. Annoin teokselle vain yhden tähden, sillä vaikka kirjalla on selkeästi positiivisia vaikutuksia, mikä näkyy esimerkiksi sen suuressa suosiossa, en pidä sen dominoivasta ja jopa vihaa ruokkivasta luonteesta. Teos synnyttää joissain lukijoissa lähes uskonnollisia tuntemuksia, ja kiihottaa hyökkäämään tieteellisen ja täsmällisyyteen pyrkivän maailmankuvan kimppuun. Filosofiasta kiinnostuneille ja käsiteanalyyseihin perehtyneille kirja ei tarjoa oikeastaan mitään muuta, kuin yhden ohuesti todellisuuteen sidotun narratiivin. Toisaalta täytyy mainita, että kirjalla on oma inspiroiva poljentonsa.

Näen, että kirja on enemmänkin hengellinen kuin henkinen. Sen pahinta syntiä on sotkea tieteellistä termistöä nimenomaan populistiseen hengellisyyteen. Kirja viljelee fysiikan käsitteitä, kuten "kvantti", ilman mitään suurempaa täsmällisyyttä mihin sillä muissa yhteyksissä viitataan. Herääkin kysymys: yrittääkö kirjailija johdattaa lukijansa tahallisesti harhaan hakemalla tieteellistä uskottavuutta? 

Myös negatiivissävytteinen laiskanpulskea ajan henki on vahvasti läsnä. Perussanoma tuntuu olevan jonkinlainen toiveajatus tai vaatimus siitä, että kaiken hyvän tulisi jo lähtökohtaisesti ja "kosmisen tahdon mukaisesti" olla läsnä tai tulla luokse helposti ilman mitään todellisia ponnisteluja. Se saa kysymään: ymmärretäänkö enää edes vilpitöntä kiitollisuutta? Osataanko olla vilpittömän kiitollisia heille, jotka näkevät asioiden eteen älyllisesti tai toiminnallisesti vaivaa, heidän rakentaessa tätä maailmaa paremmaksi, vai nähdäänkö ihmiset vain pinnallisesti - miellyttävinä tai epämiellyttävinä - jonkinlaisina "kuka meditoi parhaiten ja on eniten onnellinen voittaa" - henkilöinä? Onko kiitollisuuden pakonomainen tavoittelu vain omahyväinen hyve-statuksen korottamiseen tähtäävä ele ilman sen suurempaa tahtoa tunnistaa ja tunnustaa ympäristön todellisia ponnisteluja?

Myös kirjoittajan tausta on epäilyttävä. Ulkoisesti hän vaikuttaa olevan vilpitön uskossaan, mikä saa lukijan pohtimaan: vaikka nämä asiat toimisivatkin hänelle itselleen vaarattomalla tavalla, uskooko hän todella, että samat uskomukset olisivat yleispätevästi hyviä, oikeita tai hyödyllisiä kaikille? Onko hän tarkastellut ajattelunsa ja toimintansa vaarakohtia tai sen puutteita? Tieteelle tyypillinen täsmällisyys, erittely ja todennäköisyystulkinnat sivuutetaaan, kun kaikki ongelmat ratkotaan kerralla yhdellä ja samalla työkalulla, ikään kuin hyvä, oikea ja hyöty olisivat luonteeltaan ja ratkaisutavoiltaan samanlaisia.

Kirja löytyy Storytelistä. Kesto 10h 37min

- Joonas

11.11.2023


Kari Enqvist – Kangastuksia varjojen talossa: Todellisuutta etsimässä

(tietokirjallisuus)

* * * * *

Kirja on yksi lemppareistani. Se yhdistää oivaltavalla ja viihdyttävällä tavalla luonnontieteellistä ja runollista todellisuutta toisiinsa. Kari Enqvist uskaltaa soveltaa kaunokirjallisuuden lahjojaan kansantajuiseen luonnontieteeseen, ja lopputuloksena onkin upea kokonaisuus, joka vie lukijansa viihdyttävälle matkalle todellisuuden syövereihin, sen perimmäisiin kysymyksiin, mutta myös inhimilliseen haluun löytää vastauksia suuresta tuntemattomasta.

Kari Enqvist on hämmästyttävä lahjakkuus yhdistämään luonnontieteen täsmällisyysvaatimuksia inhimilliseen tahtoon ymmärtää ihmisyyden abstrakteja pyrkimyksiä ja toiveita. Kangastuksia varjojen talossa: todellisuutta etsimässä - ruokkiikin ennen muuta oman sisäisen filosofin tahtoa itsenäiseen ajatteluun. Tosin jumalaa koskevat abstraktiot ovat Karille filosofisessa mielessä melko yksiselitteisiä, vaikka hänellä onkin syvällistä perehtyneisyyttä aihepiiriin. Hän ei juuri tarjoa armoa vilpittömille totuudenetsijöille. Syynä voi olla tietynlainen luonnontieteellinen mustavalkoisuus, jolloin asiat joko ovat tai eivät ole olemassa tietynlaisena. On hyvä ymmärtää, että "jumaluuksia etsivä" ei välttämättä hae vastauksia luonnontieteellisistä syy- ja seuraussuhteista, eikä edes mielen abstraktioista, vaan antaa kysymyksen pysyä ikään kuin vapaana, mutta silti hallitsevan erittelemättömänä osana sisintään. Onko se sitten hyvä vai paha juttu, tai oikein vai väärin, se jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Kari Enqvist on emeritusprofessori ja tunnettu kosmologian popularisoija, jolla on ihailtavan palava intohimo todellisuuden ymmärtämiseen sen laajassa muodossa.

Löytyy Storytelistä. Kesto 9h 29min

- Joonas

11.11.2023

Carlo Rovelli - Ajan luonne

(tietokirjallisuus) 

*  *  *  *


Tiivis kansantajuinen katsaus siihen, mitä kaikkea ajan tiedetään olevan, mutta myös yritystä nähdä sitä, mitä se ei ole. Yleisesti suosittelen lukemaan kaikkea aikaan liittyvää tietokirjallisuutta, sillä ajan erittely fysiikaalisiksi ja psykologisiksi ilmiöiksi tarjoaa tietynlaista mielen vapautta. Parhaassa tapauksessa esimerkiksi kiireen voi nähdä aivan uudella tavalla. Se on positiviinen oivallus maailmassa, jossa runsas nopea tekeminen nähdään mustavalkoisesti hyveenä.

Teos korostaa hyvin sitä, miten vajavaiset aistimme ja muistimme lopulta ovatkaan.

Carlo Rovelli on italialainen teoreettinen fyysikko ja yksi silmukkakvanttipainovoimateorian kehittäjistä.
 
Löytyy Storytelistä. Kesto 4h 52min


- Joonas

 12.11.2023

Eckhard Tolle - Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen

(hyvinvointi & elämäntaito) 

*  *


Annoin teokselle kaksi tähteä, sillä oma innostukseni lukemiseen alkoi parikymppisenä juuri Wayne Dyerin kirjojen ansiosta, jotka ovat tyyliltään samankaltaisia kuin Tollen teokset. Ja lukemista suosittelen kaikille. Näin kriittinen kyky tarkastella lukemaansa kehittyy - asiat jäsentyvät yhä uusin tavoin. Huom. kriittinen kyky ja kritiikki eivät nekään tarkoita vielä mitään ikuista ja pysyvää arviota, vaan päinvastoin, ne paljastavat lähinnä sen, mitä henkilö x ajattelee asiasta y tietyssä elämänvaiheessa.

Eckhard Tolle on oivaltava kirjoittaessaan tieteen ja henkisyyden erittelystä. Tiede todella pyrkii jäsentelyyn ja pedanttisuuteen, henkisyys taas enemmänkin irrottautumaan kaikesta käsitteellisestä. Tässä piilee myös se syy, miksi teen voimakasta pesäeroa Tollen kaltaisiin kirjailijoihin: olisi paradoksi kirjoittaa henkisyydestä jo sinänsä, jos teos hakee lopputulokseksi vain jotakin epätäsmällistä ja jäsentymätöntä. Kaikenlainen tyyneys, lempeys ja läsnäolo ovat ainakin omalta osaltani lähinnä päivästä kiinni - kaikenlaisista ponnisteluista huolimatta. Ne ovat toki miellyttäviä ja tavoittelemisen arvoisia tunteita ja olotiloja.

Tollen kanssa olen eri mieltä tieteen ja henkisyyden rooleista. Mielestäni henkisyyttä ja tieteellistä maailmankatsomusta ei tulisi arvottaa filosofisessa mielessä mitenkään yhdellä ja pysyvällä tavalla toistensa yli. Loppujen lopuksi esimerkiksi inhimillisillä vaistoilla ja sosiaalisella vainulla on paikkansa mitä tulee ihmisenä olemiseen. Asioita ei parane liikaa rationalisoida sinänsä. Itseasiassa mitään ei paranisi olla liikaa. Sitähän "liikaa" tarkoittaa. Eikä tätä asiaa voi käsittää pelkillä kehollisilla fiiliksillä. Tarvitaan myös rationaalinen älyllinen ulottuvuus.

Kysymys: jos valaistut puiston penkillä, niin mikä sisimmässäsi todella muuttuu? Kääntyykö alitajuntasi syvin pohjavirta jotenkin perustavalla tavalla uuteen suuntaan? Uskon, että valaisevia oivalluksia tulee meille jokaiselle päivittäin, jos niihin vain malttaa kiinnittää huomiota: milloin sitä raitistuu paremman elämän toivossa, milloin sitä rakastuu kumppaniinsa palavasti, milloin sitä luo jotakin suuremmoista ja haluttua. Mietin asiaa niin, että tuskinpa kukaan oikeasti rakastuu kumppaniinsa vain yhden kerran. Sisäiset virtauksemme ovat jatkuvaa liikettä ja vuorovaikutusta elämän itsensä kanssa.

Joka tapauksessa meillä on vastapainona aina ponnistelu: asioiden eteen täytyy uskaltaa toimia. Liika omaan napaan tuijottelu - olenko tarpeeksi kukoistava tai läsnäoleva - ei aina edistä käytännön ponnisteluja työn tai älyn kautta, vaan jopa lisää laiskaa idealistista julkikuvaa omasta itsestä. Koen, että kaiken henkisyyden vastapainona tulisi olla tietynlainen toimeliaisuus, pedanttisuus ja adekvaatti filosofinen ote.

Meni ehkä vähän ohi kirja-arvostelusta, mutta yhteenvetona: kirja on lempeää ja tyyneyttä ruokkivaa luettavaa/kuunneltavaa. Siinä sen vahvuudet.

Löytyy Storytelistä. Kesto 7h 20min


-Joonas

12.11.2023 

Keigo Higashino - Namiyan puodin ihmeet

(romaani)

* * * * *

Romaanin kerronta on sujuvaa ja Keigon leikittely eri aikaulottuvuuksilla huikeaa. Mieleeni tulee Quentin Tarantinon elokuvat, paitsi että suunnaton väkivalta puuttuu. Teokseen tempautuu helposti mukaan, eikä oikein malttaisi odottaa mitä tulevan pitää.

Vahvuuksia ovat Keigon lumoava kerronta ja tapa sitoa monta tarinaa yhteen ajasta ja paikasta riippumatta. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja värikkäitä. Teos on maagisuudessaan todella kaunis, ja se koskettaa ihmisyyden ylevimpiä puolia. Keigo osaa tuoda asioiden kontrastit ja vivahde erot näkyviin hyvin hienovaraisella ja koskettavalla tavalla.

Täydet viisi tähteä ihan siksi, että lukuelämys oli hyvä.

Löytyy Storytelistä. Kesto 10h 7min

- Joonas
14.11.2023

Sven Hassel - SS Kenraali

(romaani)

* * * *


SS Kenraali on brutaalia tarinointia toisen maailmansodan kauhuista Stalingradin taistelussa. Kirjailija saa olon tuntemaan, että lukija itsekin olisi jäätymässä kuoliaaksi yhdessä tuhansien muiden sotilaiden kanssa. Kirja on yksinkertaisesti hyvä. Tietyssä mielessä se halveksii natsi-Saksan kenraalien ja kansan fanaattista sotaintoilua, ja samalla korostaa koko touhun mielettömyyttä.

Sven Hassel on kirjailijana mysteeri. Hänen teoksiaan on myyty noin 50 miljoonaa kappaletta, eikä miehen taustoista ole ihan täyttä varmuutta. Jokatapauksessa tietynlainen kokemuksellisuus on aistittavissa kirjasta, olipa se hänen omansa tai jonkun muun. Eikä sen väliä vaikka kaikki olisi silkkaa fantasiaa. Juoni itsessään tarjoaa jännitystä.


- Joonas

16.11.2023 

Jo Nesbo - Pimeyden talo

(dekkari)


* * * * 
 

Koska emännän lukemistossa oli vuorossa romanttinen draama, päätin kodin tasapainon säilyttämiseksi kokeilla kauhua. Tämä on siis tuore lukukokemus.

Kirjaa hehkutettiin Storytelissä, joten annoin sille mahdollisuuden. Hyvin upposi ainakin meikäläiseen. Joku puhuu kirjasta kauhukertomuksena, mutta mielestäni se on enemmänkin seikkailu mielen syövereihin. Tarkkaavainen lukija/kuuntelija ehkä bongaakin teoksesta useita mielekiintoisia psykologisia yksityiskohtia, jotka saavat miettimään, mitenköhän tästä eteenpäin? Millaisella pohjalla oikein ollaan? Teos oli mielestäni ennen kaikkea seikkailu mielen syövereihin.

Kirja on saanut ikävää kritiikkiä joiltain vannoutuneilta Jo Nesbo faneilta, mutta luulenpa kyseessä olevan kirjailijan jo valmiiksi kova taso. Itse ainakin suosittelen lukemaan tämänkin teoksen. Nautin selkeästä kerronnasta ja uskottavista henkilöhahmoista. Jo Nesbo selkeästi osaa hommansa

Löytyy Storytelistä. Kesto 7h 4min
 

-Joonas

28.11.2023