Henkiset eväät - täydellisyys ja viisaus
Henkiset eväät – täydellisyys ja viisaus
Kuvittele täydellinen ympyrä. Seuraavaksi kuvittele täydellisen epätäydellinen ympyrä. Sellaista ei voi olla, koska täydellinen ei silloin ole joko "täydellinen" tai ympyrä ei ole ympyrä. Tällä logiikalla täydellisen vastakohtana voidaan pitää kehnoa. Kehno ympyrä on helppo piirtää.
Kehnolla ympyrällä on mahdollisuus täydellistyä. Kukin voikin itse päätellä, onko hän ihmisenä "ympyrä", "neliö" tai vaikka "soikio". Yhtä kaikki olemme jotakin. Mutta kuinka kehnoja olemme?
Täydellistyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisestä tulee yhä vähemmän kehno siinä, mitä hän ihmisenä on. Ympyrästä tulee yhä täydellisempi ympyrä jne
Perustavanlaatuisia ongelmia syntyy, kun ympyrä ajattelee ihanteellisen ihmisen – ja siis tavoittelemisen arvoisen täydellistyvän elämäntavan – olevan jotakin samanlaista kuin neliönä oleminen. Jos esimerkiksi biologia ei anna myötä runsaaseen lihasmassaan, ja salilla tavoittelee pelkkää lihasmassaa, on ongelma ilmeinen. Sitä ehkä miettii, miksi en tee tulosta? Mikä mättää? Miksi minusta ei tule ihanneminä? Miksi en ole muskelityyppiM
Neliöksi itseään luuleva ympyrä voi ajatella olevansa perustavalla tavalla kehno ja kehnoksi jäävä. Silloin salitreeneistäkin on vaikea saada täydellistymisen kokemusta, koska potee kuitenkin jatkuvaa puutetta. Mitä pahinta, suurlihaksiset mannekiinit ovat silloin saaneet voiton elämäntapakilpailussa.
On elämänmittainen työ tarkastella millaiset voimat sisintämme ohjaa. Millaiset ihanteet, markkinakuvat, halut ja tahdot meitä liikuttaa.
Onko ihmisillä mahdollisuutta ja tilaa kasvaa henkisesti? Tämä on aiheellinen kysymys esittää, koska pahoinvointia sanotaan olevan paljon liikkeellä. Myös hyvää tarkoittavia ihmisiä parveilee tilaisuuttaan odottaen. Elämäntapaohjeita on annettu aina läpi historian – sanoilla ja käsitteillä on kikkailtu kautta aikain yrittäen löytää aitoa onnea – ja sitä tekevät yhtä lailla huomista rakastavat poliitikot kuin elämästään hurmioituneet kadunmiehetkin. He suorastaan julistavat tietävänsä viisauden reseptin parempaan huomiseen, mutta onko sellaista? Tuskin ainakaan mitään yksiselitteistä ja kestävää ohjenuoraa. Emme yksinkertaisesti voi tietää, onko esimerkiksi neliön onni sama asia kuin ympyrän onnettomuus tai päinvastoin. Sen tiedämme, että maailmassa on tilaa erilaisuudelle.
Hyvän elämän reseptin etsiminen näkyy esimerkiksi Kiinan historiassa, jossa yksilökeskeinen Taolaisuus syntyi kilpailemaan moraalisen ja yhteiskunnallisen Kungfutselaisuuden kanssa. Tässäkin tapauksessa pitää pohtia peruskymysystä: onko meidät rakennettu yksilö- vai yhteisökeskeisiksi? Eli kumpi filosofia olisi parempi? Millaiset voimat meitä repivät ja millaiset rakentavat? Millaisista asioista saamme merkityksen tunnetta? Entä mikä on tarkoituksen mukaista toimintaa?
Abstrakteja teoreettisia filosofioita on kuitenkin turha yrittää arvioida toistensa yli yksinkertaisella tavalla, koska mitään yhteistä onnen mittaria ei tosiaan ole. Viisauden reseptit jäävät siis löytymättä ideoista, joskin niistä voi saada lisämakua ja oivalluksia elämäänsä.
Identiteettimme rakentuu aina enemmän teoista kuin abstraktista ajattelusta. Identiteettimme voi siis vastata tekojamme, vaikka näkyviä Suuria Teoreettisia Oivalluksia olisikin vain niukasti tarjolla. Emme siis välttämättä tarvitse mitään erityistä filosofiaa parantamaan elämäämme tai onnea tuomaan. Kaikenlaisen abstraktin ajattelun voi helposti kyseenalaistaa ja kumota ihan perus saivartelulla, ja päivän päätteeksi teot ovat kuitenkin vakuuttavampia todisteita elämästämme ja luonteenpiirteistämme, kuin pelkät puheet.
Mutta selitykset eivät auta, kun kansanarmeija kolkuttaa ovella ja syyttää vääristä puheista ja epähygieenisestä ajattelusta. Joku ajattelustakin suuttuu.
Silti kyseenalaistamista – vaikka sitten ihan vaun piilossa tapahtuvaa arkista tilannetajuista ajattelua, missä erotamme itsemme muista - tapahtuu joka tapauksessa ja jatkuvasti. Joten ei se abstrakti ajattelukaan mitään merkityksetöntä puuhaa ole identiteettiimme nähden. Hyvä ajattelu on jäsentelevää ja organisoitunutta, ja tieteenteon kannalta se on oleellista, mutta ei kuitenkaan mikään hyvän elämän ehto.
Hyvästä ajattelusta voi ja saa nauttia.
Filosofia - viisauden rakastaminen - perustuu kykyyn kyseenalaistaa. Voimme kyseenalaistaa yksittäisiä käsitteitä, toistemme motiiveja ja yleisiä oletuksia. Kaikenlaiset älylliset teemat ovat sitä helpompi kyseenalaistaa mitä enemmän perussivistys on näpeissä. Sivistys auttaa myös ympäristön motiivien selvittelyyn, joskin kyky lukea konkreettisia eleitä ja nyansseja voi olla parempaa valttia. Hyvällä ystävällä saattaa nimittäin olla ronskikin huumorintaju, ja vihollinen taas esiintyä kaunopuheisena. Ystävän ja vihollisen välille tulee osata tehdä pesäeroa.
Oletukset ja niiden kyseenalaistaminen kuuluvat havaintojen piiriin. Havainnoilla luomme kuvaa maailmasta ja sen syy- ja seuraussuhteista. Uskonnolliset tahot ja tieteilijät riitelevät usein juuri olettamuksista. Nouseeko aurinko huomennakin? Oletettavasti. Onko huominen hyvä päivä? Se on syvällisempi kysymys esittää, mutta siihen liittyy yhtälailla havainnot ja eilinen kuin auringonnousuunkin. Summa summarum: havaintojen kautta rakennumme persoonana.