Ymmärränkö arvoja?

Kielenkäyttö muuttuu jatkuvasti. Nyt ehkä nopeammin kuin milloinkaan. Vaikea pysyä perässä, mitä esimerkiksi arvoilla enää tarkoitetaan. Yhä enemmän se on jotakin julistuksen omaista, kuten: "minun arvoni on onnellisuus" tai "minun arvoni on vapaus!"

Joskus tähän meteliin hukkuu. Mitä oikein tarkoitat, kun kerrot pyrkiväsi vapauteen?

Muinaishepreassa hyvä ja kaunis ovat sama sana. Nyt ne osataan jo eritellä toisistaan. Erittely ei kuitenkaan itsessään riitä, vaan sanan tarvitsee myös merkitä jotakin. Asiaa voi ajatella näin: kaunis vahva mieli on valmis tekemään hyvää - kuten eutanasian - heti kun lopullinen kärsimys on riittävän suurta. Eli millainen on kaunis mieli? Kyllä siihen olennaisesti liittyy lujaa päättäväisyyttä toimia, eikä pelkästään abstraktioita, tai tosielämästä vieraantunutta aivoliitoa.

Nälkäiselle ruoka on arvokasta. Kauppias tietää, että makeiset kannattaa sijoittaa kassan lähelle. Heräteostokset tuovat kauppiaalle euroja ja siten kirjanpidollista lisäarvoa. Joskus heräteostettu suklaapatukka tarjoaa lisäarvoa myös asiakkaankin elämään, mutta joskus asiakkaalle tulee huijattu olo. Näin se toimii. Nälkäisenä ei kannata mennä kauppaan. Ellei syystä tai toisesta pidä sitä arvokkaana tapana.

Entä kuinka arvokasta on ystävyys? Pidetäänkö sitä arvona? Tai rehellisyys? Hylätäänkö maskuliini-ystävä, koska hän on jollain mittapuulla toksinen? Kuinka halvalla yleensä ollaan valmiit luopumaan ystävyydestä? Millaista on halpa ystävyys? Täytyykö silloin varoa jokaista sanottua sanaa? Vai onko ystävyys kallista? Kestääkö se riidat? Toisin kysyen: kuinka arvokasta on varovainen elämä? Kuinka kalliiksi riidat käyvät?

Itse en pidä riitoja arvokkaana sinänsä. Niissä on turha velloa, eikä niitä kannata pelätä. Enkä näe varovaista elämäntapaa ainoana ratkaisuna elämän vaaroihin. Voimaa ja vahvuuttakin pitää olla.

Jos voimaa ja vahvuutta pidetään arvokkaina asioina, silloin on katsottava ettei murru poikki. Onko siis arvokasta olla myös taipuisa ja sopeutuvainen? Luultavasti.

Jos voimaa ei pidä arvokkaana ominaisuutena, täytyy osata piiloutua. Näin ei muserru muiden jalkoihin. Piiloutuminenkin on yksi arvo. Miten piiloutuminen eroaa vapaudesta? Se on eksistentiaalinen, olemukseen pohjautuva kysymys.

Merkityksellisiä asioita on turha piileksiä. Ilmaiset asiat ovat arvokkaimpia.