Miesten ja naisten kotityöt

08.07.2023

Käytännöllisen filosofian ystävänä pureudun nyt miesten ja naisten kotitöihin. Haluan selvittää, onko olemassa kosmista älyä tai jumalan sormea, joka osoittaisi mitä kenenkin pitäisi kotona puuhata. Eli vaihtaako nainen talvirenkaat, koska näin on iltapäivälehdessä sanottu? Miksi yksi tekee yhtä ja toinen toista? Mikä on kodin työetiikka?

Olen tehnyt empiiristä tutkimusta pari viikkoa ja havainnut, ettei mitään ylempää määräystä ole tullut. Kukaan ei ole paukkunut ovesta sisään ja käskenyt tekemään tiettyjä kotitöitä tai olemaan tietynlainen. Myöskään risteäviä mielipiteitä ei ole kuulunut, koska en puhu asiasta julkisesti. Minulla ei siis ole lähteitä eikä vertaisarviointia. Olen epätieteellinen ja kaiken lisäksi itse vastuussa päätelmistäni. Mutta koska rakastan teitä lukijani, paljastan jotakin: nimittäin arkitieteellisen kokeeni tulokset.

Lyhyesti: olemme uusioperhe. Yhteisiä lapsia ei ole, mutta lapsia on. Toisin sanoen elämänkokemusta löytyy, ja lisäksi menneisyyden jälkiä. Kun puhun menneisyyden jäljistä, en puhu haavoista, sillä jokainen elämänkolhu ei ole haava, eikä jokainen reagointi ole haavasta kumpuava, vaan joskus sitä vain joutuu muistuttamaan itseään; jos et kuuntele mielesi ja kehosi vireystiloja, ja kanna niistä vastuuta, voit nälkäkiukuissasi olla piikikäs.

Lähipiirissämme ei myöskään ole sellaista pahaa, joka sopimuskyvyttömästi vain toteuttaisi itsekkäitä halujaan, vaan asioista kyetään neuvottelemaan. Voin kirjoittaa pahuudesta myöhemmin.

Pyydän ottamaan huomioon suhteellisuudentajun; yhdelle esimerkiksi alkoholismin keskellä kasvaminen on psyykkisesti murskaavampaa kuin toiselle. Näitä ei voi verrata toisiinsa. Jokainen tarina on erilainen.

Yhteiskunnallisiin kipukohtiin en ota kantaa. Ne kuuluvat politiikan piirin ja poliittisiin julkitulemiin, joka on oma kapea alueensa.

Yhtä kaikki, olen pohtinut, miksi parisuhteemme on niin harmoninen? Kumpikaan ei osaa sitä järkiperäisesti selittää, mutta minä yritän. En siis tukahduta järjen ääntäni, vaikka jotkut uskovatkin järjettömään viisauteen, toisaalta en käytä myöskään ahtaan tieteellisiä termejä, vaan kehotan lukijaa itse perehtymään tieteen eri tulkintoihin, jos kokee niihin vetoa. Tiede on luonteltaan vain yksi työkalu arkeen.

Kirjoitukseni on luonteeltaan analyysi, eikä sen tarkoitus ole muuttaa mitään. Enemmänkin todeta asiaintila. Olen tyytyväinen vallitsevaan elämääni. Ehkä voimme kuitenkin soveltaa opittua muuhunkin?

Valta

Kun kysyn ihmisiltä mitä valta on, harva osaa vastata tyhjentästi. En osaa minäkään. Valta on valtava aihe. Arkikielessä valta herättää samoja ikäviä kaikuja kuin naiivi ja hömppä. Tämä ei kuitenkaan kerro käsitteen sisällöstä mitään, vaan lähinnä siitä missä yhteyksissä niitä eniten käytetään, eli millaista mielikuvaa niiden kautta yleisesti piirretään. Esimerkkinä vallan väärinkäyttö, naiivi tuomari tai hömppätiede ovat hyvin negatiivisesti latautuneita. Valllankäyttöä kuitenkin tarvitaan jo esimerkiksi omaan mieleen ja kehoon, naiiviutta tarvitaan uuden tiedon vastaanottamiseen ja hömppää tarvitaan psykologian ymmärtämiseen. Voin joskus kirjoittaa niistä erikseen.

Vallan dynamiikkaa on hyvä ymmärtää. Valta itseen ja omaan kehoon tarkoittaa kykyä keskittyä esimerkiksi hengitykseen ja sen kontrolliin. Minä päätän hengitystahtini, eikä kukaan muu. Rauha ja rauhallisuus eivät silti ole ihmisen syvin päämäärä, vaan pelkästään yksi olotila muiden joukossa. Jos on jatkuvasti pakonomainen tarve rauhoittua, jotakin on perustavanlaatuisesti vinossa.

Meillä on valtaa suhteessa kehoomme, ja sitä valtaa tulee käyttää hermostomme tasapainotilaan. Tasapainotilaa tarvitaan hyvään arkeen. Jos sanomme ei, se tarkoittaa ei, ja sitä tulee kunnioittaa. Jos ei tarkoittaisi kyllä, mikään ei tekisi mitään järkeä, eikä sanojen latauksilla olisi suojaavaa käyttöarvoa. Siksi tulee ymmärtää mitä sanoo ja mitä sillä tarkoittaa. Tämä kielii kuinka syvää itseymmärryksemme on ja kuinka viisaasti tajuamme toisia. Eli kehoa ja sen tarpeita tulee oppia kuuntelemaan, tulkitsemaan ja sanoittamaan. Myös käsitteiden kanssa tulee olla selkeä yleisen yhteisymmärryksen vuoksi. On mahdotonta olla yhteydessä kanssaihmisiin, jos siihen ei älyllisesti pyri.

Yksi aikamme vitsauksista onkin älyllinen ja emotionaalinen yksinäisyys.

Jos keho sanoo kyllä tai ei, sen tarpeiden kanssa tulee olla rehellinen. Kehon viestit eivät kuitenkaan kerro millainen reagointi on viisasta. Keho vain tiedottaa vallitsevan olotilan. Lapset tarvitsevat nopean tyydytyksen tarpeilleen, aikuiset kykenevät kypsään itsekontrolliin. Viisaus ja itsekuri kommunikoivat siinä missä viisaus ja hedonismi. Voin kirjoittaa tästä aiheesta myöhemmin.

Kun meillä on valtaa kehoomme, voimme navigoida arjessa, ja ravita itsemme fyysisesti ja henkisesti. Politiikan ja talouselämän piirissä olevan asiat tarjoavat ravinnontuotannon ja logistiikan kauppoihin. Rahan valta mahdollistaa leivän. Kun Joonas on nälissään, hän käyttää rahaa ostaakseen lähikaupasta leivän. Voin kirjoittaa valuutan tasa-arvoistavasta roolista myöhemmin.

Joonaksen sisäinen harmonia syntyy, kun hän ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Henkinen ja fyysinen nälkä on siis ravittu tai sitä ravitaan. Hän on sitä, mitä hän on. ”Olla Joonas” ei ole luonteeltaan julistus, vaan prosessi joka jatkuu. ”Olla harmonisesti Joonas” vaatii ymmärrystä siitä tarinasta, mitä Joonas itsestään ja ympäristöstään havainnoi, ja miten hän siitä itselleen ja muille kertoo. Sisäisiä riitasointuja ei saisi olla liikaa, mutta niitä syntyy väistämättä esimerkiksi uusista kokeiluista ja siten uudesta informaatiosta. Uudet kokeilut kuuluvat sietämisen piiriin, ja sietäminen on puolestaan kehollinen kyky, joka voi sisältää älyllisen säikähdyksen.

Jos havaitsen olevani pohtivainen, olen pohtivainen, vaikka pohtivaisuus ei olisikaan trendi. Tällainen itsetuntemus vaatii totuutta ja rehellisyyttä, josta kirjoitan joskus erikseen, mutta jotka liittyvät oleellisesti filosofiaan ja siten ”against something” ajatteluun. Oma käsitteellinen ajattelu tulee erotella muiden käsitteellisestä ajattelusta.

Sisäisiin riitasointuihin liittyy oleellisesti myös raha, koska se on keskeinen elon realiteetti. Jos raha ei olisi objektiivisesti tasa-arvoista valtaa, olisin luultavasti saalistaja tai manipuloija, koska ihmisen on täytettävä tarpeensa aina jotenkin. Meillä on myös kaipuu tietynlaiseen olemisen vapauteen, joten siinä mielessä "pakotettu tasa-arvo" ei ikinä toimi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvon olevan huono abstrakti tavoite.

Sisäisesti harmoninen Joonas on altruisti. Hän voi tehdä voileivän rakkaalleen pelkästä leivän tekemisen ilosta. Altruistinen Joonas perustaa JJSport-sählyporukan ja järjestää yhteisiä reissuja.

Altruismi yleensä on pyyteetöntä hyväntekoa (jota on liian vähän tässä narsistisessa yhteiskunnassa, jossa hyväntekeväisyydenkin funktio on enemmän tuhota pahaa, kuin ruokkia hyvää). Joku voisi sanoa, että altruismissani on takaa-ajatuksia, eli vedän esimerkiksi sählyä koska itsekin hyödyn siitä, mutta nämä ajatukset eivät ole minun ajatuksiani, vaan jonkun toisen. Ihminen itse tunnistaa intention miksi sählykerhoja ja voileipiä toisille tekee. Siksi totuus ja rehellisyys ovat painavassa roolissa itsetuntemuksessa

Eli teen voileivän rakkaalleni hyvää hyvyyttäni. Rakkauselämäni on harmoninen ja kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen. On hyvä ymmärtää pienet käsitteelliset nyanssit, joita arjesta voi bongata:

1. Olen harmoninen. Teen rakkaalleni voileivän.

2. Ollakseni harmoninen, teen rakkaalleni voileivän.

Ykkösvaihtoehto on altruismia. Se on vilpitöntä ja pyyteetöntä toimintaa toisen hyväksi. Se on arkilisä ilman vaatimuksia.

Kakkosvaihtoehto pitää sisällään manipuloinnin ja addiktion mahdollisuuden. Ihminen saattaa olla niin riippuvainen harmonisesta tilastaan, että tekee mitä vain sen saavuttaakseen. Tulee siis ymmärtää mitä harmonialla ylipäänsä tarkoitetaan, ja miten sen itselleen kertoo; itse tulkitsen harmonian riitasoinnuttomaksi tilaksi, jossa tilannetaju on vahva ja laaja. Jos tekisin voileipää esim. julkisessa tilassa, harmoniani luonne olisi enemmänkin aistivirittynyttä (informaation imua ja tilan sekä ilmapiirin kartoitusta), kun taas kotona harmonia on leppoisaa. Harmoniaan kuuluu oleellisesti tilannetaju. Voin kirjoittaa tilannetajusta myöhemmin.

Kun tarjoan leivän rakkaalleni, hän ei epäile tarkoitusperiäni. Hän tuskin ajattelee, että leivänteko olisi soidintanssi, tai että pyrkisin saamaan leivällä jonkin hankkeen läpi. En siis kinu mitään tai manipuloi. Rakkaani nauttii leivästä, ja voi vastata ei, jos pyydän pian jotakin, enkä minä kieltäytymisestä loukkaannu. Ilmapiirimme ei muodostu painostavaksi tai "vastapalkkaa vaativaksi".

Valtadynamiikka puolestaan toimii suunnilleen näin; on olemassa kodin työtehtävät, jotka jakaantuvat automaattisesti intressiemme ja kykyjemme mukaan. Toisin sanoen vallitseva yhteisöllinen kulttuuri, totutut tavat, jumalan sormi tai kiihkomieliset somevaikuttajat eivät vaikuta yhteisen taloutemme päätöksentekoon. Tiedostamme myös sen, että rakkauteen ja rakkaudellisuuteen vetoaminen on paljon suurempi ja ”mystisempi” dominoinnin keino, kuin rehellinen vallankäyttö, jossa ollaan avoimia ja suoria.

Laura on tarkempi järjestyksestä, minä taas haluan organisoida laajemmat kuviot. Jos minä alan sisustamaan taloa, Laura reagoi. Jos Laura pyrkii muuttamaan laajempia kuvioita, minä reagoin. Tämä johtuu siitä, että toinen pyrkii valtaamaan tilaa sellaiselta alueelta, joka toiselle aistittavasti kuuluu.

Molemmilla on myös käytännön vastuu reagoida omien aistimuksiensa eli valtapiirinsä asioihin. Molempien velvollisuus on sanoa ei. Jos kumpikaan ei sano ikinä ei, ei ole myöskään rajoja, ja tämä rajattomuus täytetään muiden tarjoamilla sopimuksilla ja vinkkilistoilla. Käytännössä siivoaisimme taloa vain, koska joku muu käskee tekemään niin. Kummallakaan ei olisi haluja tai valtaa toimia, ainoastaan kyvyttömyyttä ja tahdottomuutta päättää. HUOM! On iso ero tehdä kotiaskareita, koska niitä "halutaan" tehdä, kuin tehdä kotiaskareita, koska vinkkilista tai somevaikuttaja niin määrää. Siksi oman halun arkinen merkitys on suuri suhteessa autonomiaan. Kirjoitan joskus myöhemmin halusta ja sen dynamiikasta.

Oman sisäisen harmonian ylläpitämiseksi täytyy joskus vallata alaa toiselta. Jos maljakon paikka riipii jatkuvasti, yhteiseen sopuun tulee harmonian vuoksi päästä. Täytyy siis itse haluta muutosta. Täytyy olla halua saada maljakko pois, ettei se häiritse. Silloin lähestyn Lauraa vaatimuksillani. Silloin sanon Lauralla ei. Se on latautunut ja suora ilmaisu, eikä sisällä samaa piilomanipuloinnin sävyä, kuin "vetoomus rakkauteen". Voin kirjoittaa rakkaudesta ja sanojen latauksista myöhemmin.

Tavarain järjestyksen päävastuu on Lauralla, joten hän käyttää valtaansa vastatakseen ristiriitaan. Laura on siis eräänlainen neuvotteluvaliokunnan puheenjohtaja. Keskustelut tulee silti käydä kummankaan auktoriteettiasemaa tuhoamatta, sillä minä hyödyn yleisestä järjestyksestä siinä missä Laura hyötyy laajempien kokonaisuuksien hallinnasta. Toisin sanoen yksi asia ei saa pilata taloutemme valtasuhteita. Kaksinapainen yhteistalous pitää itsensä kasassa, eikä valta-asioita tarvitse siksi puida julkisuudessa. Tuomarointivalta, eli kotitaloutemme oikeuslaitos pysyy omissa näpeissämme. Autonomian ylläpitämiseksi tätä tulee ymmärtää, haalia ja arvostaa. Ilman valtasuhteita olisimme anarkiaan ajautuvaa päättämättömyyttä ja tahdottomuutta, jolloin olisimme enemmän muiden tarjoamien vinkkilistojen armoilla.

Se, millä sävyin maljakon paikasta neuvotteluja käydään, kertoo kypsyydestämme. Kommunikointi tapahtuu enemmänkin ilmapiiriä aistien kuin sanoja käyttäen. Homma vaatii sen, että olemme vapaita menneisyydestämme, eli tajuamme mistä mikäkin yllykke voisi juontua. Tämä paraantaa mahdollisuuksia yhteiseen tilannetajuun. Jos laitan sukat väärään paikkaan, ja Laura suuttuu, kyseessä ei ole menneisyyden haavoista kumpuava ja harmoniaa pilaava traumareaktio, vaan tietyn pisteen ylittänyt ärsytys. Tosin sanoen olemme tutustuneet siihen tarinaan, mitä maailmasta itsellemme kerromme, ja jakaneet sitä myös toisillemme, siksi aistimme toisiamme suhteellisen hyvin. Siedämme epätäydellisyyttä, mutta emme välttämättä maljakoita ja sukkia joka paikassa.

Kaikkea ei ole tervettä kuvitella

Ihmisen muisti on luonteeltaan armollinen, mutta myös petollinen. Kaikkea ei ole tervettä kuvitella, eikä kaikista asioista voi johtaa syy- ja seuraussuhdetta syviin muinaisiin elämänhaavoihin. Kodin valtapolitiikka on prioriteetiltaan tärkeämpää kuin jatkuva itsensä hoitaminen, mutta haavat hoidetaan, koska ne tulee hoitaa. Vuotavat haavat eivät ole hyvä asia, siksi arpiakaan ei saa ehdoin tahdoin repiä. Kipua tulee toisinaan sietää. Viisautta on ymmärtää, mikä kipu tulee ottaa kannettavaksi, mikä kimmottaa takaisin.

Yhtä kaikki, ihmettelen kovasti välillämme olevaa yhteyttä. Arjen pienet jännitteet synnyttävät yhteisen huumorintajun. Nauramme paljon. Kyseessä ei ole toistemme täydellinen ennalta-arvattavuus, koska olemme ihmisinä hyvin itsenäisiä, usein toistemme seuraa kaipaavia, molemmilla on itsenäistä tilaa tulla joksikin uudeksi toisen silmissä, ja tämä ruokkii yhä uudempaa yhteyttä ja mielenkiintoa.

Kotimme ei ole täydellisessä järjestyksessä, mutta moni asia on harmonisessa tilassa. Jos mietit mitä kaikkea harmonia on, niin se ei tarkoita pelkästään joogaa tai meditaatiota, vaan ihminen voi olla harmoninen vaikka tehdessään leipää. Jotkut kutsuvat tätä mielen tyyneydeksi, mutta en tiedä onko mielen tyyneys oikeasti niin kuvaava sana. Mielen tyyneys on enemmänkin suoraviivaista ajattelua, eli ristiriitavapaata pohdintaa. Mielen tyyneys ei ole hyvä asia silloin, jos vaikeita eettisiä ongelmia tulee ratkoa ja uusia abstraktiota oppia. Silloin tarvitaan luovia puhdistavia myrskyjä.

Harmonia pitää sisällään ymmärryksen, että tällainen minä olen, ja tällaiseen vaikeaan ja palvelevaan ajatteluun kykenen.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Asta Raami - Älykäs intuitio: ja miten me käytämme sitä

Björn Lindeblad - Saatan olla väärässä: ja muita oivalluksia elämästä

Dov Forman, Lily Ebert - Lupauksen voima: kuinka selviydyin Auchwitzistä ja säilytin elämänhaluni

Hannu Laurema - Usko, toivo ja huijaus: rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin

Harri Virtanen - Trauma ja rakkaus: eli kuinka selviytyä mahdottomasta

Jay Shetty - Ajattele kuin munkki: kehitä mieltäsi ja saavuta sisäinen rauha