Manipuloidaanko sinua rakkaudella?
Rakkaus on tunteita herättävä juttu. Television ja Hollywoodin myötä siitä on tullut myös yksiä ihmiselämän kuvatuimpia asioita. Mutta kuinka totta käsikirjoitetut rakkaustarinat ovat? Onko niillä mitään kosketusta tosielämän kanssa?
Kaikilla on jokin näkemys rakkaudesta, mutta kaikkien käsitykset eivät ole ihmiselle hyväksi. En ota kantaa siihen, millainen rakkaus on oikeaa, koska ikinä ei ole hyvä yleistää, vaan kirjoitan rakkauden manipulatiivisesta puolesta suurpiirteisenä dynamiikkana. Kysynkin teiltä: onko rakkaus sitä draamaa, mitä televisio suoltaa ulos? Vai mitä se on?
Miten rakkaus kumppaniin eroaa rakkaudesta lapsiin, tai rakkaudesta vanhempiin, tai rakkaudesta ystäviin, tai rakkaudesta isovanhempiin? Rakkaudella on monia ulottuvuuksia.
Miten tunnistaa rakkaudella manipuloiva henkilö?
Manipulatiivisen ihmisen yleensä voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että hän puhuu jatkuvasti vain itsestään, mutta mitään aitoa kiinnostusta muita kohtaan hänellä ei ole. Monesti ne meidän omat sisäiset hälytyskellot soivat kyllä hyvissä ajoin, mutta jostain syystä jatkamme henkilön kanssa syvällistä olemista, ja hänkin (ehkä) pyörii meidän kanssamme. Kuvaavaa on, että keskustelut ajautuvat toistuvasti enemmänkin ihmisiin ja heidän puutteisiinsa, eikä niinkään asioihin yleensä.
Manipuloitsija saattaa silloin tällöin "omaa hyveellisyyttään" kysyä muidenkin kuulumisia, mutta vain siksi, että pääsee pian kertomaan itsestään. Ainoa mikä manipuloitsijaa todella kiinnostaa, on oma napa, oma ajattelu tai esimerkiksi oma henkinen kasvu. Jos hänen hyveellisyyteensä tai syvällisyyteensä tai henkiseen kasvuunsa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ei silloin hänen mielestään myöskään rakasta yhtä paljon kun hän rakastaa. Me kaikki uskomme olevamme enemmän tai vähemmän oikeassa siinä mitä rakkaus on, ja mikä olisi se oikein tapa rakastaa muita ja maailmaa, mutta manipuloitsijalle tällainen saattaa olla elämän kysymys - persoonaa koossa pitävä voima. Silloin hänen koko minäkuvansa rakentuu eräänlaisen "mystisen rakkauden" varaan. Mitään kontaktia arkeen tai arjen viiteliäisyyteen tai arjen vuorovaikutteisuuteen sillä ei ole.
Manipuloitsija tuskin sietää kovinkaan paljon elämän moniselitteisyyttä.
Koska oman navan ja oman ajattelutavan rooli on manipuloitsijalla keskeinen, hommassa tapahtuu myös paljon syyttelyä ja uhriutumista. Näistä molemmat ovat manipulaatiokeinoja. Syyttely on aggressiivinen lähestymistapa saada toinen kokemaan syyllisyyttä ja muuttamaan kantaansa, jotta manipuloitsija tuntisi olevansa yksin oikeassa ja kokisi näin minäkuvansa eheäksi. Yksi lääke välttää tätä, on hyve-etiikan tunteminen. Hyve-etiikka tunnistaa esimerkiksi itsekyyksien moniulotteisen, silti todellisen luonteen. Joskus koettu syyllisyys onkin aiheellista, mutta ei suinkaan aina. Manipuloitsija ei tee perusteltua älyllistä eroa esimerkiksi terveen ja sairaan itsekyyden välille, eikä hän ole valmis siitä riitelemään.
Uhriutuminen taas on keino heittäytyä niin herkäksi ja haavoittuvaksi, ettei mitään mieltä. Henkilöltä löytyy psyykkistä traumaa ja jos mitä erikoista, ja siksi hän olisi niin erityinen ja erityisesti rakastettava. Psyykkinen trauma on tietenkin ikävä ja ei-toivottu asia, mutta ongelmia syntyy, kun mitään valmiutta itsensä todelliseen hoidattamiseen ei ole, vaan oma likapyykki halutaan kaataa toisten harteille ja vastuille. Näin uhriutuja pakottaa kumppaninsa tai muut "säälimään" häntä. Sääliä kohdatessaan etenkin heikkoitsetuntoinen henkilö ryhdistäytyy ja pyrkii oudolla tavalla "rakastamaan" toista. Uhriutumisessa pyrkimys on sama kuin syyttelyssä: saada toinen lopulta kokemaan riittämättömyyttä ja huonoutta itsestä, jotta uhriutujan minuus korostuu. Uhriutujan mielestä elämää tulisi elää ahtaasti pelkästään "uhrin" maailmankatsomuksen mukaisesti - pelokkaasti.
Hyvällä parisuhteella taas on hyvinkin terapeuttinen vaikutus ihmiseen, samoin kuin hyvällä seksillä. Siinä pelkotilat ja pelkotaustat muutetaan ihailtavaksi rohkeudeksi.
Rakkaus-käsityksellä itselläänkin voi olla manipuloivia taipumuksia.
Voimakkaan omistushaluinen rakkaus ei ole rakkautta, vaan enemmänkin kiintymyssuhdeongelma. Esimerkiksi luja usko sellaisiin hölmöyksiin kuten "kaikki tai ei mitään" kielii siitä, että henkilöllä on kova tarve säädellä toisen ihmisen elämää ja menoja. Hänellä on tarve pitää toinen mystisessä "kaikki" moodissa, mutta on valmis vaihtamaan sen hetkessä "ei mitään" moodiin, jos vain siltä näyttää. Tällaiseen rakkauteen on mahdotonta sitoutua ja rakentaa tervettä käytännönläheistä luottamuspohjaa. Rakkaus on silloin liipasin herkkää ja kiihkoisaa. Tämä ei anna tilaa rakkauden älylliselle puolelle, vaan rakkaus on yhtä draamaa ja tunnesompailua. Ilmapiiriä kuvaa voimakas omistushalu: vain hänellä itsellään olisi oikeus toiseen ihmiseen. Mikäli tulee pieniäkin viitteitä jostakin muusta, alkaa jättämisellä uhkailut. "Kaikki tai ei mitään" -ajattelu on luonteeltaan hyvin manipuloivaa, ahdasmielistä ja narsistista.
On hyvä muistaa, että mustasukkaisuuden volyymi ei kieli rakkauden voimasta. Se kielii omistushalusta, eikä omistushalu ole välttämättä hyvä asia. Terve tasapainoinen ihminen pystyy kantamaan itsensä ilman egonsa paisutteluja tai toisten kantamisia. Silti joskus tekee hyvä olla kannateltavana, mutta kantamisten ei tulisi olla ihmistä määrittelevä asia. Joonas on Joonas siksi, että hän käyttäytyy kuin Joonas, ei siksi, että joku tekee hänestä Joonaksen.
Yliromantisoituneet rakkausmielikuvat voivat tehdä myös sen, että odotukset kumppanista ovat epärealistiset. Alkaa pyrkimys muuttaa toinen sellaiseksi, että hän olisi "hyvä ja kelpaava". Tämä on yleistä etenkin sellaisissa piireissä, jossa omaa hyveellisyyttä tai uskontoa pyritään korostamaan. Silloin on vaikea hyväksyä kumppaniaan mitenkään "vääränlaisena" tai "vääräuskoisena". Tämä luonnollisesti myös värittää kuvaa rakkaudesta. Rakkaus on silloin jotakin sellaista, mitä pyhissä kirjoissa kerrotaan. Dynamiikaltaan tämä ei eroa ideologia-rakkauksista tai hollywood-rakkauksista mitenkään.
Rakkaudessa ei tulisi joutua arvailemaan toisen ihmisen tarpeita tai haluja. Tulee kuitenkin ymmärtää, että ihminen ei koskaan tunnista itsestään kaikkea, ei ainakaan samaan aikaan, vaan me olemme muuttuvia läpi elämän, joten armollisuutta itseä ja muita kohtaan on hyvä omata.
Persoonallisuushäiriö tarkoittaa tiivistettynä liian jäykkää ajattelua ja tunne-elämää. Lopussa linkki terveyskirjaston sivuille.
Alla oleva linkki kertoo narsistisesta hylkäämisestä, eli siitä, jos koet tulleesi hylätyksi aivan yllättäen:
Linkki:
https://mielenihmeet.fi/mita-on-narsistinen-hylkaaminen/
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Harri Virtanen - Trauma ja rakkaus: eli kuinka selviytyä mahdottomasta (pohdintaa traumoista ja rakkaudesta yleensä)
Lisäksi hieman persoonallisuushäiriöistä yleensä: