Liika kiltteys

Määritelmällisesti kiltteyteen kuuluu oleellisesti avuliaisuus, tunnollisuus ja uskollisuus. Nämä ovat hyviä piirteitä etenkin läheisyyteen tähtäävässä parisuhteessa, kun haluaa oppia tuntemaan toisen syvällisesti.

Ongelmia syntyy esimerkiksi ironiantajun puutteesta, kun sanaa "kiltti" käytetään sarkastisessa tai muuten vain negatiivisessa yhteydessä ilmapiirin ollessa pahantahtoisen naljaileva. Näin todellista yhteyttä kanssaihmiseen ei välttämättä synny, kun psykologista pääroolia ottaa henkinen itsesuojelu. Silloin pahimmillaan kaikki sanat alkavat tuntua pahantahtoisilta, jolloin niitä vastaan täytyy taistella. Kiltistäkin tulee jotakin ei-toivottua.

Toisaalta meillä on myös psykologinen taipumus eritellä asiat siten, miten ne meistä itsestämme tuntuu. Oma älyllinen jäsentelymme ei tapahdu siis muiden älyn kautta, vaan pohjaa kokemukselliseen elämäämme. Ilman elämänkokemusta meillä on lähinnä vain spekulaatio siitä, mitä elämä ehkä on, ja mitä sanoilla ehkä tarkoitetaan. Eli mitä käsityksiä ja päämääriä meillä ja kanssaihmisillä ehkä on.

Kiltteyden yksi ominaisuus, esimerkiksi avuliaisuus, on tiivistettynä sitä, kun haluaa auttaa hädässä olevaa. Silloin on hyvä varmistua, että apu toteutuu joko:

1) hyödyn puolesta (hyöty)

2) hyvän olon puolesta (hyvä)

3) merkityksen tunteen puolesta (oikea)

Jos mikään näistä ei toteudu, apu on käytännöllisesti katsoen turhaa.

Määritelmällisesti hyve on jotakin sellaista, joka pyrkii pois kahden paheen välistä. Kahdesta hyödyttömästä hyötyyn, kahdesta pahasta hyvään, kahdesta väärästä oikeaan. Jos pahe luo turhuuden tunnetta, hyve luo tarkoituksen. Hyveellinen auttaminen on siis jotakin hyödyllistä, hyvää tai oikeaa - se on itsetarkoituksellista. Auttaja nimenomaa haluaa olla hyveellinen.

Psykologisesti apua tarjotaan liikaa, jos henkilöstä tulee uusavuton ja siten toimintakyvytön (eli ei kykene tuntemaan ylpeyttä omasta työstään tai saavutuksistaan). Tällainen avunanto on karhunpalvelus, joka ei ole hyödyllinen pitkällä tähtäimellä. 

Kaiken hyödyn ei kuitenkaan tarvitse olla pitkän tähtäimen hyötyä. Joskus välitön hyvä olo on parempi ratkaisu, kun pitkä psykologinen tavoitteellinen terapia. Joskus taas pitkän tähtäimen merkityksellinen puurtaminen on parempi, kun välitön mielihyvä. Kumpikaan ei silti luo varsinaista tarkoitusta.

Liian vähän apua tarjotaan silloin, kun toimimme vain omien arvojemme pohjalta välittämättä siitä, mitä muut pitävät hyödyllisenä, hyvänä tai oikeana. Näin ajateltuna hyveellinen apu olisi siis myös jotakin sellaista, jossa pyritään pois omasta kuplasta muiden auttamiseksi heidän omien arvojensa tavoittamiseksi. Näin voidaan ajatella, että kiltteyden tajuaminen on parhaimmillaan omien rajojen ja arvojen tajuamista ja itsensä ylittämistä.

Avulias kiltteys on siis hyve, kun sen vain osaa tulkita hyveenä. Hyveellinen elämä vaatii sekä käytännön avuliaisuutta että älyllistä aktiivisuutta ja ymmärrystä.

Naiivius on kokemattomuutta siitä, miltä tuntuu olla kiltti, ja mitä kiltteys palvelee.

Ironiantaju on yksi tilannetajun olomuoto. Esimerkiksi ilmapiiri voi olla ironinen silloin, kun kaksi ihmistä väittelee julmalla tavalla siitä, mitä on olla kiltti. Sarkasmi taas on tahallista moniselitteistä vihjailua: jos joku toimii julmasti, häntä saatetaan kutsua sarkastisesti kiltiksi. Satiiri on sitä, kun näistä teemoista luodaan ilmapiirillistä yleistajuista taidetta.

***

Tervetuloa Filosofia-ryhmän keskustelupiiriin 20.1.2023 klo.13.00 Salon IoT-centeriin.

Aiheena: kiltteys ja ironia.

Tarkastelemme, miten kukin henkilökohtaisesti kokee kiltteyden, ja miten se sanakirjan mukaan nähdään. Pohdimme kiltteyden älyllistä jäsentelyä.

Lisäksi pohdimme kiltteyden hyveen tasoja: milloin avuliaisuudesta muodostuu toisen avuttomaksi tekemistä, ja milloin jätämme antamatta apua sitä tarvitsevalle. Pohdimme, missä menee hyveellisen kiltteyden rajat?

Ironiaa pohdimme ilmapiirin tasolla: milloin ironia on tahallista satuttavaa sarkasmia, milloin ystävällistä naljailua, ja milloin persoonaksi erittelevää käsityksen eri tasoja. Mikä on tahallisuuden rooli maailmassa, mitä kuitenkin tulkitsemme eri tavoin? Pohdimme ilmapiirejä ironiasta sarkasmiin ja sieltä satiiriin.

Entä mikä on kiltteyden rooli ympäristössä, jossa pyrimme tahallaan olemaan jotakin? Mikä on jutun ironia?

Tervetuloa avartamaan ajattelua!

Ystävällisin terveisin

Joonas