Kulttuurikierros Salo: Seppä Lauri

02.02.2024


Salossa seisoo patsas nimeltä Seppä Lauri. Perimätiedon mukaan Seppä Lauri oli Salon ensimmäinen asukas. Tähän kapeaan yksityiskohtaan perimätieto sitten päättyykin. Tai ainakin kaikki saatavilla oleva perimätieto. Ja kun tieto loppuu, mielikuvitus alkaa. Käytetään siis mielikuvitusta. Se on meidän laiskojen ihmisten kohtalo ja lohtu.

Lauri-patsas on takonut samaa hevosenkenkää jo synnyinvuodestaan 1963. Ikävä kyllä osa hevosenkengästä on ajan myötä kadonnut. Miksi? Sitä ei tarina kerro. Ehkä jollakin oli kova tarve täysin hyödyttömälle pronssimöhkäleelle. Tai ehkä aika ja eroosio ovat tehneet luonnollisen tehtävänsä. Voi siis olla, että paha luonto on pilannut hyvän inhimillisen kulttuurimme. Se on muuten kaikkien meidän lopullinen kohtalo joka tapauksessa. Ihan riippumatta tapahtuuko maailmanloppu 50-vuoden vai 500 miljardin vuoden päästä. 


Katoavainen hevosenkenkä
Katoavainen hevosenkenkä

Tiedon puutteen vuoksi emme voi päätellä, millainen henkilö Lauri oli. Hänestä vain haluttiin tehdä patsas. Patsaan piti symboloida sitä muutosta, ettei salo ollut enää mikään pieni vaivainen kauppala, vaan aito dynaaminen kaupunki ja elävä keskus. Symboliksi päätettiin ottaa salon ensimmäinen nimeltä tunnettu asukas - seppä Lauri. Ja siinä Lauri sitten tänään seisookin. Symboloimassa Salon dynamisuutta ja elävää keskusta. Liikkumattomana ja hiljaa. Katsomassa pää alaspäin kohti parkkipaikkaa. Kohtalo, jonka jokainen Suurmies haluaa itselleen.

Mieti jos Lauri oli ihmisenä dynaaminen ja nöyrä, ja halusi luoda uutta ja rakentaa parempaa, eli edusti kaikkea muuta kuin pysähtyneisyyttä ja yksin tekemistä. Ehkei hän edes halunnut huomiota itselleen vaan nimenomaa työlleen. Ja nyt hän on vahvasti henkilöitynä patsaana tuijottamassa parkkipaikkaa, joka on pysähtyneisyyden perikuva. Ja ainoa työnjälki mitä hänestä tiedämme, tai ainakin luulemme tietävämme, on se kämäinen hevosenkengästä jäänyt jämäpala, josta emme siis oikeasti tiedä mitään.

Mikä fiilis?
Mikä fiilis?

Kulttuuri tulee joten pois alta! Se kahlitsee meidät ajan sisuksiin ja pakottaa meidät siihen rooliin, miten meidät halutaan nähdä. Seppä Lauri ei ole enää todistamassa tarinaa itsestään, mutta me saamme todeta, kuinka ne isommat virtaukset todella riepovat ja retuuttavat meitä pieniä ihmisiä. Kukaan ei kysy tai tule kysymään meiltä miten meidät itsemme haluttaisiin jälkipolvien silmissä nähdä, ja vaikka kysyttäisiinkin, ei sen väliä, koska totuus on aina itseämme suurempaa.

Salossa on muuten tehty aloite josko Seppä Laurin patsaan voisi kääntää kirjastoon päin, mutta tämä hanke on siirretty odottamaan parempia taloudellisia aikoja. Eli kyllä Seppä Lauri todella symboloi asioita.

Patsas pakkaspäivänä. Selkä kirjastoon päin.
Patsas pakkaspäivänä. Selkä kirjastoon päin.
Parkkipaikka patsaasta katsottuna
Parkkipaikka patsaasta katsottuna