Kulttuurikierros Salo: Seppä Lauri
Salossa seisoo patsas nimeltä Seppä Lauri. Perimätiedon mukaan Seppä Lauri oli Salon ensimmäinen asukas. Tähän kapeaan yksityiskohtaan perimätieto sitten päättyykin. Tai ainakin se saatavilla oleva perimätieto. Ja kun tieto loppuu, mielikuvitus alkaa. Käytetään siis mielikuvitusta. Se on meidän laiskojen non-kultturelli-ihmisten kohtalo ja lohtu.
Lauri-patsas on takonut samaa hevosenkenkää jo synnyinvuodestaan 1963. Ikävä kyllä osa hevosenkengästä on ajan myötä kadonnut. Miksi? Sitä tarina ei kerro. Ehkä jollakin oli kova tarve täysin hyödyttömälle pronssimöhkäleelle. Tai ehkä aika ja eroosio ovat tehneet luonnollisen tehtävänsä. Voi siis olla, että paha luonto on pilannut hyvän inhimillisen kulttuurimme. Noh..Ei hätää. Sama kohtalo odottaa ihmiskunta joka tapauksessa. Ihan riippumatta siitä tapahtuuko maailmanloppu 50- vai 500- miljardin vuoden päästä.
Tiedon puutteen vuoksi emme voi päätellä, millainen henkilö Lauri oli. Hänestä vain haluttiin tehdä patsas. Patsaan piti symboloida muutosta, ettei salo ollut enää mikään pieni vaivainen kauppala, vaan aito dynaaminen kaupunki ja elävä keskus. Symboliksi otettiin salon ensimmäinen nimeltä tunnettu asukas - seppä Lauri. Ja siinä Lauri sitten tänään seisoo. Symboloimassa Salon dynamisuutta ja elävää keskusta. Liikkumattomana ja hiljaa. Katsomassa pää alaspäin kohti parkkipaikkaa. Kohtalo, jonka jokainen Suurmieskin haluaisi itselleen.
Mieti jos Lauri oli ihmisenä dynaaminen ja nöyrä, ja halusi luoda uutta ja rakentaa parempaa, eli edusti kaikkea muuta kuin pysähtyneisyyttä ja yksin tekemistä. Ehkei hän edes halunnut huomiota itselleen vaan nimenomaa työlleen. Ja nyt hän on vahvasti henkilöitynä patsaana tuijottamassa parkkipaikkaa, joka on pysähtyneisyyden symboli. Ja ainoa työnjälki mitä hänestä tiedämme, tai ainakin luulemme tietävämme, on se kämäinen hevosenkengästä jäänyt jämäpala, josta emme siis oikeasti tiedä mitään.
Kulttuuri tulee joten alta pois! Se kahlitsee meidät ajan sisuksiin ja pakottaa meidät rooliin, miten meidät halutaan nähdä. Seppä Lauri ei ole enää todistamassa tarinaa itsestään, mutta me saamme todeta, kuinka ne isommat virtaukset todella riepovat ja retuuttavat meitä pieniä ihmisiä. Kukaan ei kysy tai tule kysymään meiltä miten meidät itsemme haluttaisiin jälkipolvien silmissä nähdä, ja vaikka kysyttäisiinkin, ei sen väliä, koska totuus on itseämme suurempaa.
Salossa on muuten tehty aloite josko Seppä Laurin patsaan voisi kääntää kirjastoon päin, mutta tämä hanke on siirretty odottamaan parempia taloudellisia aikoja. Eli kyllä Seppä Lauri todella symboloi asioita.
