Kulttuurikierros Salo: kulttuurista

Kulttuuri on kummallinen asia: yhtäältä se on hyvin laaja ja epätäsmällinen käsite, josta puhutaan ylevin ja abstraktein sanakääntein. Esimerkiksi suomalainen saunakulttuuri on jotakin sellaista, jonka uskomme poikkeavan muiden maiden saunakulttuurista, mutta eipä sitä voi kukaan sanoa omistavansa saunomista. Suomalainen saunakulttuuri on siis yhdenlainen epätarkka mutta silti asiantilasta kertova ilmaisu. Se on samaan aikaan abstraktia ja ymmärrettävää, vaikka hyvin tiedämme, ettei ihmisen kansallisuus oikeasti määritä saunatottumuksia. Saunakulttuuri on vain tietynlainen tapa joka on jostain syystä jäänyt päälle. Kulttuurilla on usein lämmin suhde perinteeseen.

Toisaalta kulttuuri on myös hyvin ymmärrettävä ja täsmällinen käsite, ja sillä viitataan johonkin selkeään ja rajattuun. Esimerkiksi arkkitehtuuriin liitetään usein ajalle, perinteelle tai tyylille uskollisia muotoja. Ortodoksisten kirkkojen sipulia muistuttavat kupolit kuvaavat sammumatonta rukouksen liekkiä. Hommassa elää symboliikka niin vahvana - ja tunnepitoisena - että kupolin kutsumista sipuliksi pidetään loukkaavana. Tässä mielessä kulttuurin täsmällinen ymmärtäminen voi ehkäistä konfliketja. Kunhan ei sano sipulilta näyttävää kupolia sipuliksi.

Yhteiskunnan toimintakulttuuri on erilaista kuin työpaikan toimintakulttuuri tai kulttuurillinen taide. Kulttuuria voi siis pyöritellä ja määritellä melko mielikuvituksellisesti, mikä on tehnyt sen, että yliopistot kouluttavat nyt korkeasti oppineita henkilöitä suojelemaan ja myös sanelemaan mitä todellinen kulttuuri olisi.
"Todellinen" on muuten hassu sana. "Todellinen kulttuuri" on kai jotakin sellaista, jonka ihminen on valmis ottamaan vakavasti. Mutta kuten sanottu, jos vallitsevassa kulttuurissa ei ole rahtuakaan huumoria, on touhu mennyt liian vakavaksi ja konfliktin omaiseksi.

Yksilön uhman hengessä ja kulttuuria paremmin ymmärtääkseni teenkin nyt yksinkertaisen jaon kulttuuriin ja ei-kulttuurin välille; se on samalla jako elämän ja kuoleman välillä:
joko meidät ihmiset tappaa luonto, tai sitten meidät ihmiset tappaa ylitse ampuva vakavamielinen kulttuuri.
Näin saamme kulttuurista jotakin sellaista, joka ei ole pelkästään luontoa, vaan myös jotakin ihmislähtöistä ja johonkin pyrkivää.
Näin ajateltuna kulttuurilla on mahdollisuus sivistää. 

Luonnossa pätee luonnon lait ja kulttuurissa pätee kulttuurin lait. Olisi ikävää jos räjäyttäisimme itsemme kappaleiksi sotaisien erimielisyyksien takia, tai saastuttaisimme maapallon käyttökelvottomaksi, joten liikutaan varovaisesti sen oman kulttuurin tuputtamisen ja siihen liittyvien vakavamielisten vaateiden kanssa. Jos jokin asia näyttää sipulilta, sallittakoomme sitä kutsuttavan sipuliksi ilman sotaisia tarkoitusperiä.
Olisi mukavaa jos osaisimme ylläpitää elämää ja järkevää rakentamista edistävää sivistynyttä kulttuuria - ja samalla suojella kaikkea yhteistä.
Eli ehkä sitä omaakin kulttuuria täytyy vain uskaltaa tuoda esiin, vaikka sitä ei muut niin ymmärtäisikään. Tämä kuulostaa jo selkeämmältä, vaikka ei sinänsä kerro vielä kulttuurista mitään. Mutta ainakin karkea kulttuurinen uusjako on suoritettu.

Salolaista kulttuuria ei tuoda esiin siinä valossa kuin itse toivoisin. Olenko siis epäkultturelli ihminen, vai onko salolainen kulttuuri kehnoa? Äskeisen jaon perusteella ei kumpaakaan. Katteetonta kehua ei saisi antaa, joten en anna. Koen myös jotenki niin, että kulttuurisista makukysymyksistä tulisi osata sanoa muutakin kuin "tykkään" tai "en tykkää".
Kultturelli ihminen osaa kertoa ortodoksisen kirkon kupolista enemmänkin kuin sen että se näyttää sipulilta. Vähän sama kuin viineissä: se laadukkain viini ei välttämättä maistu parhaimmalta. Tulee tuntea viinin taustalla oleva prosessi ja sen tarina. Vain siten hommasta saa revittyä jotakin sivistävä.

Mutta mitä minä viineistä tiedän, raitis mies kun olen. Mielestäni paras viini ryypätään heti aamulla kun on krapula. Ikävä kyllä se ei ole kestävä elämäntapa, ja kuten totesimme, kulttuuriakin tulisi tarkastella isommalla haavilla kuin pelkällä aivottomalla tykkään - en tykkää pelleilyllä.
Kulttuurin täytyy sisältää tarinaa joka kestää aikaa. Kulttuuri vaatii hienoista historiantuntemusta ja kirjoitettua sanaa. Kulttuuri todella vaatii oman syvällisen perehdytyksensä. Kumarrus siis oppineille. Mutta mitä jos minä vain vinkkaan silmää teille Lukijani, ja väitän itsekin tietäväni kulttuurista jotain. Riittääkö se?

- Joonas 1.2.2024