Itsekurista

Ylellä oli juttua itsekurista. Itseasiassa kyse oli tilastollisesti hahmotetusta itsekurista, eikä siitä mitä itsekuri on. Artikkelissa ei ollut filosofisessa mielessä paljon tieteellistä ajatustyötä mukana. Ja kun katsoi kommenttiosiota, jengi julisti lähinnä politiikkaa ja markkinataloutta. Mielenkiintoisesta jutusta rakentui tyhjä laukaus. Jengi jäi etsimään syyllistä johonkin. Ei sen nyt niin pitäisi mennä ainakaan filosofiassa.

Itsekuri on sitä, kun aktiivisesti pakottaa itsensä johonkin, tai kun aktiivisesti pidättäytyy jostakin. Askeesi on itsekurin harjoittelua. Tapa ja tottumus ovat asiat erikseen.

Jos menet nälkäisenä kauppaan, niin itsekuri on enemmän koetuksella, kuin jos menisit täydellä vatsalla kauppaan. Siispä itsekurin säästämiseksi voi ottaa tavaksi mennä täydellä vatsalla kauppaan. Helppo tapa, jos rahaa on. Näin säästää itseään turhalta itsekurilta. Homma toimii, olipa kaupanpitäjä kapitalisti tai kommunisti. Tämä on tietenkin helppo esimerkki, mutta kuvastaa osuvasti pakottamisen ja pidättyvyyden dynamiikkaa.

Artikkelissa mainittu älykkyys on taas psykologiaa, vaikka sitä miten mittaisi. Älykkyydellä mitataan pohjimmiltaan sitä, onko henkilö älyllisesti heikko vai pelkästään laiska. Valtaosin jälkimmäistä. Eikä uupunut jaksa ahkeraa ajatustyötä. Tilannetaju on viisautta.

Tieteellisen käsityksen luominen filosofisesti pitää sisällään samat vaatimukset kuin kaikissa muissakin tieteissä: sen pitää olla toistettavissa. Nimenomaa siksi se on tiedettä eli tietoa. Tieto ei ole mitään helposti hälvenevää, vaan iskunkestävää.

Tiedolla olisi hyvä olla myös jotakin ennustavuutta, ihan vain yleisen hyödyn kannalta. Toisin sanoen tieteellinen käsitys "itsekurista" ei saisi muuttua, vaikka yhteiskunnan rakenteet olisivat millaiset. Kaikki ei himoitse herkkuhyllyjä, mutta itsensä pakottaminen johonkin ja itsensä pidättäminen jostakin on abstraktissa mielessä kaikille yhteistä. Siksi se sopii tiedolliseksi "itsekurin" määritelmäksi.

Lopultakin "itsekuri" pitäisi löytää itsestä. Eli eritellä itsekuri sekä älyllisellä että kehollisella tavalla. Tulee löytää mitä "itsensä pakottaminen" ja "itsensä pidättäminen" on.

Rahalla ei ole loogista yhteyttä aktiiviseen itsekuriin. Yksi tekee rahaa helpommin tai pidäkkeettömämmin kuin toinen.

Täydellinen ihminen hallitsee itsekurin. Tieteellinen käsitys "täydellisyydestä" on jotakin sellaista, että "täydellisessä" ei ole mitään liikaa, eikä siitä puutu mitään. "Täydellinen" tieto voisi olla: "sauna on valmis, rakas". Näin "täydellisyyden" käsitettä voi käyttää yleispätevästi ilman, että käsitys "täydellisyydestä" muuttuisi kontekstin mukana. Näin myöskään ei ajatusketjut hajoa rönsyksi, vaikka maasto muuttuu.

Itsekuri on monilta osin kyseenalainen voima. Jos täytyy käyttää paljon itsekuria esimerkiksi siksi, ettei moralisoisi muita, olisi hyvä tarkastella omia tottumuksia, eikä pelkästään itsekurin tilastollista empiriaa (sosiologiaa). Yrittääkö moralisti luoda itsestään kuvan hyvänä ihmisenä ilman varsinaisia tekoja? Onko omat tavoitteet yliampuvia? Kauppaan ei kannata lähteä nälkäisenä. Puutteessa elävän houkutukset ovat kovat.

Sosiologia ja psykologia eivät ole filosofiaa, vaikkakin paljon yhteistä niiltä löytyy. Luulisi kuitenkin että tällaisena yksilökeskeisyyden kulta-aikana yhä useampi olisi kiinnostunut siitä mitä itse ajattelee - ja haluaisi tehdä sen hyvin. Sitä on mielen vapaus.

Arvoja ei päätetä niinkään itsekurillisesti - ne löydetään.