Ihana ego

Luonnontiede ei lakkaa olemasta luonnontiede, vaikka asiaa ajattelisi mitenpäin. Antaa siis sen olla. Psykologian teorioita ja eri terapiamuotoja on lukuisia. Mitä me niistäkää. Terapia on poikkeustoimi. Psykologia taas enemmän tai vähemmän jäsentynyttä psyykettä. En koe kroonista tarvetta terapioida tai olla terapoitavana. Menevät samaan kategoriaan kuin uskonnotkin. Joku saa avun jumalalta, toinen ei. Kielitiede ja käsiteanalyysi ovat ehkä kiehtovinta, koska sitä kautta pääsee tutkimaan erilaisia ajatusrakennelmia. Viisauden rakastaminen - filosofia - on puolestaan toimintaan ja samalla mahdollinen elämäntapa. Siitä ei saa revittyä hyvän elämän reseptiä.

Käsite "ego" on tuttu niin henkisistä piireistä kuin vanhahtavassa psykologiassakin. En kuitenkaan perehdy termin historiaan.

Jos kadulla joku kutsuu minua egoistiksi, huvitun. Ehkä olen saanut jotakin aikaan. Tänään kaikenlaista syyttämistä on ilmassa turhankin paljon. Motivaatioita ei osata epäillä, mutta syyttää kyllä osataan. "Olet syyllinen kunnes todistat hyvyytesi". Kuka jaksaa esiintyä sellaisessa sirkuksessa?

Hyvyys on persoonallista, jos on. Turha kokea syyllisyyttä esimerkiksi siksi, että muut eivät siedä itsevarmuutta. Toisaalta itsevarmuus on myös tapa ajaa itsensä metsään. Voitonvarman ihmisen eettiset motiivit ovat kyseenalaiset. Kunnon patriootti luottaa laput silmillä oman asiansa oikeutukseen. Ylpeydellä saa naisia, nöyryydellä oppii miten.

Käsitykset menestyksestä ja onnesta ovat usein ahdasmielisen kapeat. Kun tieteelliset fraasit loppuvat, aletaan puhua vähätellen subjektiivisuudesta. Joskus jopa väittäen, että universumi on suuri, ihminen pieni. Mutta se on pelkkää fysiikkaa se. Jos ihmiselle tekisi hyvää lopettaa itsensä kautta ajatteleminen, hän luultavasti ohjautuisi tappamaan itsensä. Meditaation korostunut merkitys on oire, eikä siis mikään hyvän ihmisen symboli.

Tänään menestys tarkoittaa reippaasti tykkäyksiä ja onnellisuus ylhäältä annettujen tavoitteiden saavuttamista. Mitä merkitystä niillä on? Tykkäyksistä saa toki nauttia, mutta että tykkäys menestystä määrittelevänä arvona? Enpä tiedä. Hyvä filosofia harvoin menestyy tykkäysmaailmassa. Tykkäyshommissa on ihan oma logiikkansa. Onnellisuus taas on jo pelkkänä käsitteenä harhaanjohtava. Onko onni esimerkiksi iloa vai tuuria? Entä onnettomuus sitten? Onko paha, jos menettää paskan työn?

Syyllisyyden pelko pakottaa varmistamaan omaa sosiaalista hyvyyttä. Samassa mielekäs elämä saattaa vaivihkaa muuttua miellyttäjä-elämäksi. Kysymys kuuluu: kuinka moni on oikeasti perillä joka puolelta tuputetusta syyllisyystaakasta? "Oletko hyvä työntekijä, oletko hyvä vanhempi, oletko hyvä puoliso, oletko hyvä rahankäyttäjä, oletko hyvä ihminen? Puhutko oikeilla termeillä?"

TOIMI HETI TAI VAARA UHKAA.

Olen nyt puolisen viikkoa ollut kaivurin puikoissa verestämässä muistoja. Tulee hyvä fiilis, kun työnjälki on hyvää. Samalla voi havaita, miten omat kädet kääntävät huonoa vanhaa uudeksi hyväksi. Hommaan tarvitaan ajatusta, osaamista, työtä ja lepoa. Asiat edistyvät hiljalleen, eikä varsinainen työ lopu koskaan.