Henkisyyden alkeet

Aloitan perusasioista tekemällä lyhyen käsiteanalyysin henkisyydestä:

Henkisyys on sitä, mitä henkilö mielikuvittelee henkisyyden olevan. Toisin sanoen jokainen luo oman merkityksensä henkisyydelle.

Eli kun kuvittelet henkisyyden, mitä kuvittelet ja tunnet? Mitä mielikuvia sinulle syntyy?

Mielessäsi lipuu nyt mielikuvia asioista, joita uskot henkisyyden olevan. Yksi ehkä meditoi, toinen joogaa, kolmas lukee buddhalaisuudesta ja aikaa kestävistä viisauksista. Henkisyyden ei kuitenkaan tarvitse olla mitään näistä, mutta ehkä jotakin näiden kaltaista.

Oma mielikuvituksemme esimerkiksi juuri henkisyydestä herättää tunteita ja tuntemuksia. Mielikuvittelu on silti aina pelkkä subjektiivinen eli henkilökohtainen kokemus, eikä siksi myöskään ole olemassa mitään yhtä virallista täsmällistä henkisyyttä, mutta koska ihmisen psyyke on sosiaalinen, niin meillä on kyky ymmärtää toinen toisillemme kielellisesti luomaamme käsitteellistä maailma, joten henkisyys on myös jotakin objektiivista. Siksi henkisyydenkin luonne on samaan aikaan jotakin erilaista, silti samanlaista kuin muilla. Näin syntyy karkea mielikuva siitä, mitä henkisyys voisi yhteisesti olla.

Eri asia onkin, miten henkisyyteen ylipäänsä suhtaudumme, ja kuinka voimakasta oma sisäinen vastustelu omaan mielikuvitukseemme nähden on, eli kuinka voimakkaasti torjumme omia ajatuksiamme ja mielikuviamme.

Henkisyys on tämänkaltaisten voimien tutkimista.

Yhdelle vapaustaistelija on toiselle terroristi. Tämä on samaan aikaan objektiivinen ja subjektiivinen totuus.

Sisimpämme ja näkemyksemme - mitä ne ikinä ovatkaan - on ja pysyy. Silti sisäiset merkitykset voivat vaihdella elämän ja uudenlaisen tiedon myötä. Saatamme nähdä vapaustaistelijan toisinaan terroristina, toisinaan vapaustaistelijana - ehkä jopa molempina.

Karman laki - hiljaisuus henkisyydessä:  

Hiljaisuus ja rauha ovat henkisyydessä oleellisia siksi, ettei kukaan ulkopuolinen pääsisi livauttamaan ylimääräisiä asenteita tai mielikuvia omaan ajatteluumme. Toisin sanoen meidän tulee itse kohdata omat "vapaustaistelijamme" ja "terroristimme", ja tutkia omaa ajatteluamme ymmärryksellä ja lempeydellä - pakottamatta kuitenkaan itseämme tähän. Pakottaminen vain korruptoi ajattelua. Se luo keinotekoisia merkityksiä. Meidän ei ole "pakko" olla lempeitä terroristeille, tai ylistää vapaustaistelijaa.

Henkisyyden olennainen kysymys kuuluukin: mistä kaikki ne omat mielikuvat ja tunteet - eli kaikki se, mihin itse sisäisesti reagoimme - ovat peräisin? Eli mistä se oma sisäinen maailmamme lopulta kumpuaa?

Vastaus on hyvin arkinen. Se kumpuaa siitä asennepiiristä, missä elämme, mutta myös siitä, mitä luemme, mitä tuotamme, ja mitä ajattelemme.

Sisäinen maailmamme on paljon rikkaampi, mitä yhdeltä istumalta voisi kuvitella. Siksi sitä tulee osata kuunnella usein.

Karman laki on esimerkiksi sitä, että sisin on täynnä eilisen katkeruutta ja tuskaa, ja koska mitään muuta ei itsestä ehdi kumpuamaan, henkilö on tuomittu toistamaan samaa tuskaansa loputtomiin - mikään ei muutu sisimmässä, ja siksi kaikki tuntuu aina samalta.

Henkisyyden ja hengellisyyden eroavaisuus on siinä, että henkisyys on henkilökohtaista, hengellisyys taas isommalla porukalla toteutettavaa henkisyyttä. Filosofia on puolestaan käsiteanalyyttista maailmankuvien luomista ja esimerkiksi eri eettisten teorioiden tarkastelua.

Jatkan henkisyydestä myöhemmin lisää