Halut ja haluaminen - onnellisuus mainoskuvissa

Mitä eroa on eroottisella taiteella ja pornolla? Hyvä kysymys. Mietin asiaa niin, että erotiikka on jotakin lämmittävää, mielenkiintoa herättävää ja jopa salaperäistä; erotiikka voi pysyä mielessä pitempäänkin ilman minkäänlaista tyydytystä. Tämän lisäksi erotiikkaan on usein panostettu sekä älyllisesti että aistillisesti. Erotiikkaa voi harjoittaa pitkäjänteisesti kotona ja taiteissa, kun taas porno lupaa äkillisyydellään enemmänkin välitöntä himoa ja lopullisuutta. Pornoon myös törmää enemmän ja melkein kaikkialla, sitä katsellaan usein häveten ja muilta salaa, tai vaihtoehtoisesti itseään korostaen, ja ikävimmillään se on pidäkkeetöntä rumaa touhua suoraan ihmismielen synkimmistä kolkista.

Laajempi kysymys kuuluukin, milloin erotiikka taipuu pornoksi ja toisinpäin? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yksi hyvä ohjenuora voisi olla, että porno ei jätä paljoakaan arvailujen varaan. 

On mielenkiintoista nähdä, miten onnellisuuden kauppaaminen on saanut samankaltaisia piirteitä kuin raju aikuisviihde. Mitään ei jätetä arvailujen varaan, vaan kaikki tarjotaan ikään kuin selkeänä ja varmana. Korkealaatuisissa mainoskuvissa ja -filmeissä onnellisilta näyttävät hymyilevät ihmiset korostavat vakuuttuneina, miten he ovat vihdoinkin löytäneet pitkän etsintänsä jälkeen tyydytyksen elämäänsä mainoskuvien merkkituotteista, tai kun kaunis henkilö katselee tyynen kaihoisasti kaukaisuuteen menneisyytensä selättäen, aivan kuin hän olisi vihdoinkin löytänyt määränpäänsä; mitä määränpäällä sitten ikinä tarkoitetaankaan. Tämä ei ole täysin ongelmatonta kampanjointia, sillä mainoskuvat yleensä juurtuvat nimenomaa alitajunnan syövereihin, ja muotoutuvat siellä vinoutuneiksi luuloiksi ja käsityksiksi. Näin meille syntyy alitajuinen usko siihen, että olisimme ihmisinä jotakin todellista vasta sitten, kun tuo mainoksesta bongattu halumme olisi tyydytetty.

Esimerkiksi televisiomainoksessa aito ystävyys ja yhteisöllisyys löydetään vihdoinkin kauniista urbaanista ympäristöstä - kunhan vain juodaan oikeamerkkistä limsaa. Sosiaalisessa mediassa joogahousuinen luontaisparantaja opettaa seesteisellä äänensävyllä, miten ihminen toipuu traumoistaan syvällisen rakkauden ja lempeyden avulla - kunhan ensin ostaa luontaisparantajan kalliin kurssin. Googlen hakutuloksissa alaston pornotähti lupaa viehkeästi, että nussimalla kaikki muuttuu heti paremmaksi - kunhan ensin tilaa aikuisviihdepalvelun kuukausisopimuksen. Tuotteita ostamalla pääsee osaksi jotakin salaperäistä ja tunteikasta sisäpiiriä, ja korkeiden lupausten perusteella silloin voi vihdoinkin löytää oman persoonallisen tyydytyksen ja itsensä. Joku on aina valmis opastamaan meitä kohti onnea ja täyttymystä, kunhan siitä ensin maksetaan rahaa.

Vaan eipä tee halujen tyydyttäminen lopullisen onnelliseksi; halut kun eivät haluamalla tai halun tyydyttämisellä katoa. Sellainen on halun luonne. Halu pulpahtaa esiin yhä uudestaan ja uudestaan; siinä sen addiktiivinen voima ja kirous. Ihmisen haluissa ei kuitenkaan ole mitään väärää - halut ovat luonnollinen osa elämää - mutta on huomionarvoista ymmärtää, että on olemassa sekä rikkaita haluja, jotka pyrkivät mahdollisimman rikastuttaviin ja elämyshakuisiin lopputuloksiin, ja että on olemassa köyhiä haluja, jotka lähinnä pyrkivät tyytymään siihen mitä jo nyt on. Jos kipuilet näiden kahden haluamistason välillä, niin eipä hätää, et ole ainoa.

Moni buddhalaistaustainen koulukunta on rakentunut paljolti halujen ympärille. Niissä puhutaan pyrkimyksestä löytää kultainen keskitie, joka voisi tarkoittaa esimerkiksi jonkinlaista harmonista haluamista. Silti kukaan ei ainakaan täällä länsimaissa vaivaudu juuri sanoittamaan sitä, mitä se harmoninen haluaminen voisi lopulta olla. Päinvastoin, halut ja haluamiset nähdään tietyissä piireissä epäilyttävänä osana ihmisyyttä, ja toisissa piireissä narsistisina oikeutuksina ja vaatimuksina. Siksi kysynkin: mitä on harmoninen haluaminen? Onko harmoninen haluaminen esimerkiksi toive ravintoköyhästä kouluruuasta, koska ihminen nyt sattuu tulemaan toimeen niukemmallakin ruokavaliolla säästääkseen rahaa, vai onko harmoninen haluaminen kouluihin tarjottu kallis korkeatasoinen ravintolaillallinen, sillä kukapa nyt haluaisi syödä huonolaatuista ruokaa? Jotakin meidän pitää haluta kukoistavaa yhteiskuntaa rakentaaksemme, mutta mitä ja minkä tasoista? Millä budjetilla harmoninen halu tyydytetään, ja miten tämä kultainen keskitie määritellään ja löydetään? Hyvä kysymys.

Halujen ymmärtäminen ja niiden täyttäminen vaatii aina jonkin ammattialan substanssiosaamista ja viisautta. Esimerkiksi kouluruuan saralla viisas ihminen ymmärtää rahan liikettä, ruuan ravintoarvoja, kouluruuan logistiikka ja oppilaiden tottumuksia. Viisaus ei siis ole pelkästään pinnalliseen onnellisuusmielialaan pyrkimistä, vaan se vaatii paljon myös yhteisöllistä laskelmointia ja arkista älynkäyttöä - sekä tietysti viitseliästä työtä.

Millaista tarinaa sinä kerrot itsellesi omista haluistasi, eli millainen on sinun halukertomuksesi? Onko se tukahduttavan köyhää, vai vauraan mielikuvitusrikasta, vai jotakin siltä väliltä? Osaatko tunnistaa ja eritellä näitä abstrakteja ääripäitä? Ahdistaako halut ja haluaminen?

Asian ydin piilee kysymyksissä: missä menee haluamisen, onnellisuuden, tyytyväisyyden, tyydyttyneisyyden, erotiikan, porno, haaveen ja unelman rajat? Tuleeko erotiikasta pornoa heti, kun kikkeli näkyy? Entä loppuko halut satunnaiseen onnenpuutteeseen, kun ihminen lamaantuu ikävästä vastoinkäymisestä? Tyydynkö halvempaan arkiruokaan, jotta saan myöhemmin tyydyttävämmän ravintolaillallisen? Saanko haaveilla miljoonista euroista, joka on toteuttamiskelpoinen ajatus verrattuna miljardien unelmointiin?
 

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
 

Timo Airaksinen - Halun vallassa: onnellisuutta etsimässä (filosofista pohdintaa halujen luonteesta)

Harri Virtanen - Trauma ja rakkaus: eli kuinka selviytyä mahdottomasta (yhteiskunnallisia nostoja suhtautumisista ja ilmapiireistä)

Juhani Mattila - Herkkyys ja sosiaaliset pelot (pohdintaa herkkyyden kääntämisestä voimavaraksi; halut ovat eteenpäin vievä moottori)

Sadhguru - The Drunken Act (gurumaista pohdintaa todellisuuden luonteesta)

Minuun saa olla yhteydessä keskustelevalla tavalla. Arvostan vaivannäköä ja pohdittuja ajatuksia.

Löydyn:

Sähköposti: joonas.lehtinen88@hotmail.fi

Kotisivut: www.jjsport.fi

Instagram: salon_taide_ja_filosofia

ps. tapaan myös mielelläni kahvin merkeissä.