Ei on ei. Se on käsky.

Ei ole väärää tapaa ajatella. Se on käsky. Suora komento. Et vain voi ajatella väärin. 

Toisaalta hommaan voi suhtautua lempeämminkin: onkohan ajatteluni aukotonta? Näin sytytämme sisäisen uteliaisuuden. Missä kohtaa ajatteluni on mennyt päin vittua? Ja mitä tarkemmin ottaen tarkoittaa päin vittua meno? Molemmilla, kielloilla ja sallimuksilla, on omat paikkansa elon navigoinnissa.

Navayana buddhalaisuuden perustaja B.R Ambedkar teki seremoniallisesti 22 lupausta, joista yllättävän moni oli kieltoja. Hän mm lupasi olla uskomatta jumalan inkarnaatioihin yms. Kenelle hän kielteiset lupauksensa teki? Itselleen vai suurelle yleisölle? Kenties molemmille? Hommassa on kai hiukan sitä mentaliteettia, että jos nyt kerran ollaan buddhia, niin ollaan sitten niin perkeleen buddhia. Niin myönteisessä kuin kielteisessä mielessä.

Olen miettinyt "ei"n olemusta käskylauseena. "Ei" on toiminnallinen asia. Kun ihminen kieltää jotakin, hän on aktiivinen toimija. Wikipediakin osaa kertoa "ei:n" olevan verbi. Harvalle se on mennyt perille. Pahimmillaan kielteisyys nähdään passiivisuutena ja huonona ihmisyytenä. Että kielteinen ihminen ei jotenkin osaisi hyötyä asioista. Pitäisi olla jotenkin jatkuvasti vastaanottava ja positiivinen. Muokattavissa. Länsimaissa sellainen tarkoittaa monesti krääsää himoitseva ja tavoitteleva.

Mahdollisia ongelmia syntyy, jos "ei":llä tarkoittaakin kyllä, eli myönteisyyttä. Silloin syntyy kielellinen ristiriita sanotun ja tarkoitetun välille. Silloin pitäisi osata lukea eleitä eli ilmaisijan sanomaa. Oikeudessa ei on aina ei.

Toisaalta kieltävää "ei":tä ei aina osata kunnioittaa, mikä puolestaan murtaa ilmaisun voimaa ja loukkaa ilmaisijan rajoja.

"Ei":tä voi ajatella myös hyökkäyksen ja puolustuksen välisenä tanssina. Esimerkiksi kun kumppani vonkaa seksiä. Sujuvassa soidintanssissa vastarinta ehkä heltyy.

Kieltäytyminen voi olla kuluttavaa, jos joutuu jatkuvasti sanomaan ei, ja kieltäytymään esimerkiksi siitä kuuluisasta "oikeasta elämäntavasta". Someaddikti joutuu kieltäytymään somesta, alkoholisti joutuu kieltäytymään viinasta, nikotinisti joutuu kieltäytymään tupakasta ja jumalan inkarnaatioon uskova joutuu kieltäytymään jumalan inkarnaatiosta. Raskasta puuhaa varmasti. Jos on.

Ruuasta on paha kieltäytyä, koska muutoin kuolemme nälkään. Tarvitsemme ravintoa elääksemme. Kai siksi niin moni onkin aina kertomassa, millainen ravinto olisi meille parasta. Eli mihin kannattaa itsensä totuttaa.

Askeesi voi olla raskas ja piinaava elämäntapa. Syömiseen liittyvät häiriöt ja sairaudet ovat julmia. On hyvä muistaa, että mielikuvat sisäisesti ja ulkoisesti "aidoista ja oikeista - autenttisista ihmisistä" on valetta. Mielikuvia luovat ne tyypit, jotka markkinoivat itseään, brändiään ja omaa agendaansa. Markkinointi on kilpailussa tapahtuvaa korostamista, hyvien asioiden paisuttelua ja huonojen kutistamista. Hollywoodin ihmiskuva on täyttä kuraa. Silti on olemassa asioita, kuten aitoutta, oikeutta, autenttisuutta ja onnea.

Entäpä sitten rahasta kieltäytyminen. Jos tarjotaan fyrkkaa jostakin hommasta, jonka eettisyys on omastakin mielestä kiikun kaakun, niin mihin vaaka kallistuu? Ottaako rahakasta duunia vastaan vai ei? Ihminen on pirun hyvä selittämään asioita itselleen. Eikä vain selittää. Jos on hetkenkin manifestoinut itselleen rahaa, ja sitten tilaisuus iskee, niin taas uskotaan suureen henkiseen kouraan, joka tarjoaa kaiken ilman oman oikeudentunnon pohdintaa. Ei raha ole korkein arvo. Paitsi yllättävän monelle. Toki raha on arvokasta.

Ei:n aktiivinen rooli näkyy myös älyllisessä erittelyssä, eli itsensä erottamisesta muista. "Minä ajattelen näin, vaikka sinä et ajattelisikaan samalla tavalla. Piste". Käsitteitä, kuten onnea, autenttisuutta ja etiikkaa voi eritellä mielessään kielellisesti, mutta aina sitäkään ei tarvita. Joskus pelkkä aistittavuus riittää. Myös tunteita voi eritellä mielessään, mutta tuskinpa välittömillä tunteilla on kovinkaan syvällistä viisautta kerrottavanaan, ellei olo ole ollut jo pitkään tuskainen. Tunteet tarjoavat viestejä maailmasta, mutta eivät varsinaisesti prosessoi niitä.

Kaikkea voi eritellä ja pilkkoa pienempiin osiin. Toisaalta käsitteellisen maailman voi unohdaa ja keskittyä myös mielikuviin. Jos voi. Ja toivottavasti myös niihin muihin mielikuviin, kuin pelkkiin coca-colan onnellisuus mainoksiin, pornoon tai muihin mainoskampanjoihin.