Matthew Perry ja kultamururaitis

Perry kertoi tapelleensa päihteitä vastaan koko raittiutensa ajan. Sitä hän ei koskaan paljastanut, kuinka paljon raittiutta oli takana. Ja ehkä ei pidäkkään paljastaa. Mielestäni turhaa puuhaa sellainen. Ihmiset, jotka tajuavat vain numeroita ja vuosilukuja hyötyvät lähinnä tahdonvoimasta ja suorittamisesta. Abstraktioista saa enemmän irti, ainakin älyllisesti, mutta älyään täytyisi myös uskaltaa soveltaa. Vuodet ja tahdonvoima eivät ole lupaus tai todistus mistään.

Raitistuneiden ihmisten joukossa välillä törmää kulttuuriin: hän, joka on pisimpään ollut raitis, on viisain. Väärin ajateltu, mutta silti kunnioitettavaa, onhan raittius ollut kestävää. Juhlinnan arvoista siis, mutta ei se ihmisestä vielä mitään viisasta tee. Kunhan on katsonut kellosta aikaa jonkin asian suhteen. Samalla tavalla kestävyysjuoksija voi olla viisas lajissaan.

Enkä näe niinkään, että raittius itsessään olisi mikään viisaan ihmisen merkki. Raitishan voi olla typerä kusipää. Vältän kuitenkin summittaista ääriajattelua. Jos ihminen joutuu tekemään hitosti töitä itsensä kanssa, ettei esimerkiksi lyö lähimmäistään turpaan, niin en näe sitä minään hyvyyden merkkinä, vaan pahuuden kanssa kamppailuna. Samaa näkisin, jos ihminen kipuilee alkoholin kanssa. Se on painia hämäävän pirun kanssa. Elämää on paljon helpompi elää ilman hämäävää pahuutta ja pahuuteen liittyviä kuluttavia taistoja, ja on myös eri asia pyrkiä pois pahasta, kuin tavoitella hyvää. Alkkis näkee alkoholin ratkaisuna molempiin. Ratkaisuna pedon päihittämiseen, ja ratkaisuna hyvän tavoittelemiseen. Siinä ongelman ydin.

Median mukaan Perryn läheinen lääkäri määräsi ja annosteli tälle ketamiinia ja haukkui tätä kaverilleen idiootiksi addiktiksi, ja mietti paljonko hänestä voisi vielä lypsää rahaa. Julmia tuttavia Perryllä. Raha ja maine selkeästi houkuttelee kaikenlaisia koijareita ympärille. Viisasta on olla skeptinen, jos joku haluaa meille hyvää. Silti jotkut haluavat aidosti meille hyvää, eivätkä pelkästään "johdattaa meitä pois pahasta", mitä ikinä paha heille onkaan. 

Iltapäivälehdestä luin, miten joku parikymppinen velmu on ollut koko elämänsä raitis, ihan koska äiti sanoi juomisen olevan tyhmää. Ehkä äiti ei osannut juoda? En tiedä. Itse olen saanut juomisella paljon hyvääkin. Joka tapauksessa media maalasi tyypistä aikamoisen kultapojun. Luultavasti hänelläkin on ihan samanlaisia koijariajatuksia kun muillakin kristikunnassa. En ole koskaan nähnyt raittiutta mitenkään syvällisen hyvänä asiana. Mutta kai sen voi niinkin nähdä. Jokainen sukupolvi tavallaan. Makukysymys.

Voi olla, että rohkeat eivät ryyppää. Toisaalta taas raittius voi olla pelkuruutta. Maailmaa voi selittää monella tavalla.