Luovuudesta
07.09.2024
Psykonautit tehostavat ajatteluaan huumeilla. Siitä hommasta en tiedä muuta kuin mielisaraalan hoitajan perspektiivistä. Psykedeelien tai sienien käyttäjät voivat jumiutua rönsyyn kaikkivoipaan tilaansa. Vähän sama kuin kirjailijat jotka sekoavat ajatusvirtaan. Mielikuvitus puskee todellisuuteen niin että paukahtaa ja särkee herkän mielen. Iltasanomien karhunaisen tapaus on jo psykoosin rajamailla.
Aloitan selkeästi: maailma on hullu paikka elää. Elämää ei saisi ottaa vastaan siten miten se tarjotaan. Kielteisyys ja ein sanominen rakentaa meidät ihmisinä ja persoonina. Jos haluaa hulluksi, jos haluaa rikkoa mielen, ole pelkästään positiivinen ja myönteinen. Muuten opi sanomaan ei. Jos ihmisessä ei ole ponnekasta eitä, hän on mielikuvituksensa johdateltavissa. Liian pitkälle viety mielikuvitus on riski.
Mielikuvituksen vastapainoksi tarvitsemme muita, todellisia ihmisiä. Heitä, joilla on kykyä sanoa ei.
Kysymys: mitä luovuus on?
Luovuus on transendenttinen tila. Transendenttinen tila on superpositio, jossa lukuisat eri vaihtoehdot tuntuvat mahdollisilta. Tilan tunnistaa vain jos sen itse tunnistaa.
Filosofia hyödyntää transendenttista luovaa tilaa työssään. Teoreettinen filosofia on erilaisten maailmoiden ja mahdollisuuksien tutkimista.
Luovuudessaan harjaantuneilla ihmisillä (kuten kirjoittajilla, maalareilla) on helppo pääsy erilaisiin maailmoihin. Toisaalta hyvä keskustelu voivat tarjota matkan transendenttiseen aistilliseen tilaan. Silloin todellisuuden ja eri mahdollisuuksien suuntia tutkitaan ja ilmaistaan. Vaatimus toki on, että tajuaa elävänsä tietynlaisen todellisuuden kautta.
Kun on herkillä keskustelun aikana, ihminen aistii sävyt, onko keskustelukumppani hyväntahtoinen, pahantahtoinen, manipuloiva, johdatteleva vai täysi huijari. Se on aistittava tila. Lopulta vain henkilö itse kykenee vahvistamaan asioidensa pitävyydet maailmassaan. Sanotaan että ihminen oppii luottamaan vaistoihinsa. Vaistojen kautta me elämme.
Transendenttinen tila paljastaa myös ironian ja sarkasmin eron. Ihminen vaistoaa ivan laadun. Pilkataanko minua ihmisenä, vai pelkästään ympäröivää maailmaa ja paheitani suhteessa siihen? Tuleeko pilkka minuun, vai johonkin ympärilleni.
En tiedä miksi yliherkkyys ja ylianalysointi termit ovat keksitty. Kai siksi, että ne tuottavat kärsimystä. Ehkä joku on vaan mielivaltaisesti päättänyt pitää niitä huonoina juttuina, koska elämä on vaikeaa. Ihminen aistii ilmapiiriään ja kierrokset käy. Ei transendenttisuuskaan sen kummempaa ole. Ihminen on herkillä vallitsevalle ilmapiirille. Silloin mielikuvitus läiskyy yli äyräiden. Luovuus rullaa.
Ilmapiiriä itseään ei tarvitse laittaa "järjestykseen" tai muutenkaan kontrolloida. Se saa olla. Ilmapiiriä ei tarvitse "luovia" hyväksi. Ei ilmapiiriä kuulu vangita tiettyyn käsitteeseen tai muutenkaan erikseen mitata. Yhdelle "kiihkoisa ilmapiiri" on toiselle "huono ilmapiiri".
Ilmapiirin ei tarvitse aina olla mukavalta tuntuva. Ihmisiä ei myöskään tarvitse johdatella mukavuuteen tai hyvyyteen. Riippuvainen ihminen haluaa ilmapiirin olevan joka kerta tietynlainen. Ehkä hän kutsuu sitä jopa "turvaksi".
Ilmapiiristä
Todellinen turva löydetään kykyjen kautta. Eikä kaikki kykene kaikkeen. Kyvyiltämme olemme kukin erilaisia. Sille tulisi antaa painoarvoa, eikä yrittää kaikkea yksin.
Terve vapaa ihminen antaa ilmapiirin olla sen mitä se on. Hyvässä toisiaan arvostavassa porukassa ilmapiiri ei määrittele yksilöitä. Ketään ei hylätä, eikä ketään syrjitä, vaikka ilmapiiri olisikin epämukava. Ihmisestä ei tule huono, vaikka ilmapiiri olisi huono. Tiukan keskustelun jälkeen elämä jatkuu. Ketään ei lynkata.
Ensinnäkin: muita ihmisiä ei tarvitse narkata. Kuka sitä jaksaa? En minä ainakaan. Keskustelut ovat kivoja, mutta ei niitä nyt koko ajan viitsi. Joskus sitä vain haluaa olla yksin. Enkä minä ole introvertti tai ekstrovertti. Tuollainen tarkkarajaisuus kuuluu niille, jotka näkevät vain oman napansa, ja haluavat johdattaa muut sen äärelle. Ehkä jossain terapiassa sanaa voisi hyödyntää kartoitustarkoituksessa. Mutta muuten näen sen hyödyttömänä. Ehkä introvertti on ollut vain huonoissa ilmapiireissä? Ja ekstrovertti narkkaa rakkautta? Tai toisin päin.
Toisena: joku guru on joskus sanonut pystyvänsä olemaan pienen hetken ajattelematta yhtään ajatusta. Miksi? Ei ajattelu ole pahasta. Itseasiassa luulen että minullakin on hetkiä, kun en tiedä ajattelenko vai enkö. En pidä sellaista hetkeä meriittinä tai määränpäänä. Mutta ehkä joku pitää. Elämä on mysteeri. On mukava ajatella ajatuksia. Toisaalta se voi olla rankkaakin. En kyllä muista että se olisi ollut rankkaa viimeiseen neljään vuoteen. En oikeasti muista.
Kolmas: tiedän tuttuja jotka meditoivat ja manifestoivat taulutelevisioita. He ovat markkinatalouden uhreja. Se on selvä. Hyi. Entäs Suuret Rakkaudenapostolit? Mihin he ovat altistaneet itsensä? Mitä he narkkaavat? Tuskin heillä kovin vahva olo on. Riippuvaisilta moni vaikuttaa. Usein pelkän ilmapiirin kautta elävät. Tekevät fyrkkaa rakkaudella. Eivät he siltatyömailla ole. Tai koulujen raksoilla..
Ihminen etsii läpi elämässä itselleen hyvää henkistä ravintoa - pidetään henkinen ravinto monipuolisena. Pidetään tarjonta monipuolisena.