(Henkisesti) köyhä vai ei

Sain eilen illalla roppakaupalla hyvän elämän ohjeita. Tosin sen filosofinen anti oli huonoa, eikä saarnaa voinut oikein teologiaksikaan kutsua. Ehkä se oli jonkinlainen epäjohdonmukainen julistus siitä, että Jumala on kaikkialla, koska tiedemies tietää kvanttifysiikan.
Julistus oli tunnepitoinen. Se oli skitsofreenisen rönsyilevä, ja muutenkin kuriton epäjärjestynyt ajatusralli. Hommassa ärsytti lähinnä se, että puhuja sulki minut ulos piiristään. Hän tahtoi viisastella sillä, mihin itse uskoo, tai jättää uskomatta. Vahinko, ettei uskonasioista voi oikein riidelläkkään. Kukin uskoo siihen, mihin nyt sattuu uskonsa altistamaan. Juoppo uskoo juomisensa lumoon, henkinen henkisyytensä lumoon. Totuus ei aina ole niin lumoava, vaan jopa kammottava ja pelottava.

Henkilö oli ylimielinen. Länsimainen filosofia ei kuulemma tiedä mistään mitään, ja itämaiset munkit vievät heitä kuin pässiä narusta. Toisaalta oli virkistävää kuulla, että tällainen henkinen kilvoittelu elää ja voi edelleen hyvin, mutta silti ahne henkisyys ja muu henkisyyden ahnehtiminen on paheellista. Kukaan ei ole henkisin ihminen. Eihän kukaan ole esimerkiksi eniten lammaskaan. Vapain ihminen on luultavasti narsisti, ja hänkin lähinnä riutuu sisäisesti, koska kaikkien pitäisi muka ihan noin vain hyväksyä jokainen narsistin spontaani ja yllättävästä näkökulmasta tuleva skeida, eikä mitään saisi rajata.
Elämme myös narsistista aikaa ja etenkin narsismia ruokkivaa aikaa. Näkökulmien aikaa. Enää ajatuksia ei jaeta, vaan niitä lauotaan ja niitä valikoidaan sen mukaan, että näyttäytyisimme itse enemmän trendikkäiltä. Ja koska narsismi on vallitseva trendi, niin sitten ollaan narsisteja. Rajaamattomasti itseilmaisullisia. Puhekin osoitetaan "kaikille", eli käytännössä jollekin persoonattomalle, eli käytännössä ei kenellekään.

Asioita voi pohtia itsen ulkopuolelta ilman viisaus-lennokkuuttakin. Maailma on raaka, eikä kaikki pääty hyvin. Tilannetaju täytyy punnitaan aika ajoin, ja taistella. Asioita voi pohtia mm. logiikan kautta. 
Esimerkiksi politiikka ja fyysinen työ molemmat ovat raakaa työtä. Joskus vain ne "kovimmat" tyypit sietävät rankimman riskialttiin duunin, koska heikot eivät sitä kestä. Vahvoja ihmisiä on olemassa, kuten heikkojakin. Meditointi puun alla ja oman ajattelun sietäminen on vain yksi vaikea juttu minkä ihminen voi tehdä. Mutta se ei ole mikään lopullinen ratkaisu, jonka jälkeen voi sitten kruisalla pelastamassa reppania omalta mielikuvitukseltaan. Ilon kautta ajattelu ei ole ainoa tapa toimia.

Pohditaan köyhyyttä.

Köyhä on jotakin, jolla on niukkuutta. Se on helposti ymmärrettävä, filosofinen määritelmä.

Sosiologiassa taas on kahdenlaista köyhyyttä. Ensinnäkin suhteellinen köyhyys. Siinä köyhällä on niukkuutta suhteessa toiseen henkilöön/tahoon, ja absoluuttinen köyhyys, missä köyhällä on niukkaa yleisesti. Suhteellisessa köyhyydessä tarpeet täyttyvät, mutta niukemmin kuin muilla.
Absoluuttisessa köyhyydessä ruoka ja vaatteet puuttuvat kokonaan.

Suomalaisessa köyhyydesä puhutaan suhteellisesta köyhyydestä. Meistä kaikki ovat suhteellisen köyhiä jossakin asiassa. Ehkä taloudellisesti, ehkä mielikuvituksessa, ehkä totuuden hahmottamisessa. Absoluuttinen taloudellinen köyhyys on maailmalta häviämässä.

Se mikä meitä yhteisesti kiinnostaa, on kysymys: pidetäänkö meitä itseämme jollain tavalla köyhänä? Materiaalisesti tai henkisesti. Sosiologiassa köyhyys määritellään niin, että köyhällä ei ole materiaalisia, kulttuurisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia osallistua siihen elämäntapaan, jota heidän kotimaassaan pidetään hyväksyttävänä. Se on siis ulkoa tarjottu malli. Huutoäänestyksellä saatu lopputulos. Ymmärrettävä, mutta ei niin hienotunteinen ajatus. Nimittäin samainen määritelmä antaa ymmärtää, että ihmisellä olisi muka kaipuu johonkin tiettyyn hyväksyntään.

Psykologiassa köyhyys tarkoittaa sitä tunnetta, että emme ole tarpeeksi. Ihminen tuntee olonsa köyhäksi. Puhutaan henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Filosofiassa köyhyydestä voi puhua niukkuutena. Joskus mielikuvitusta on hyvä köyhdyttää. Siitä on hyvä tehdä niukkaa, tai se on pidettävä kurissa. Aina ei ole itselle terveellistä "osallistua siihen elämäntapaan, jota kotimaassa pidetään hyväksyttävänä". Filosofi myös rakastaa totuutta. Hän katsoo ympärilleen ja kysyy: puuttuuko minulta oikeasti jotakin? Onko oloni köyhä, vai onko se pelkkä markkinointimiesten minuun istuttama häivähtävä tunne? Totuus ei valehtele. 

Ihminen on nisäkäs, ja jos joka niemeen ja notkelmaan hyväksytään esimerkiksi mäkkäri, niin ihminen laiduntaa sitten mäkkärien keskellä. Houkutukset ovat silloin jatkuvat ja kovat.
Sama jos menee nälkäisenä kauppaan. Kovasti tekisi mieli ostaa makeaa. 

Runsauden ongelma on ollut jo Aatamin ajoista lähtien. Tarinassa markkinointiin erikoistunut käärme houkuttelee ensin ihmistä maistamaan juuri sitä tiettyä kiellettyä omenaa. Lopulta ihminen sortuu ja maistaa omenaa. Jumala suuttuu, ja heittää ihmisen pois onnen paratiisista. Ja niin ihminen aloittaa vaelluksensa synnin tiellä.
Synnillä tarkoitan klassista määritelmää "väärästä polusta". Meidän kivikautiset aivomme eivät ole tottuneet tällaiseen ympäröivään paljouteen, joten synnin houkutuksia on kaikkialla. Vääriä vaihtoehtoja, tai paremminkin itselle sopivia vaihtoehtoja on vain vähän ja rajallisesti. Kun raja ylittyy, se tulisi oppia tunnistamaan. Elämäntyylilliset kysymykset ovat vaikeita, ja vaativat kykyä rajata. Emme tarvitse hyvän elämän reseptiä keneltäkään.

Ravinto ei ole ainoa inhimillinen houkutus ja synnin tielle johdattava askel, mutta se on selkein houkutus. Ihmisen nimittäin täytyy syödä. Syöminen ei ole neuvottelukysymys. Se ei ole vapaan tahdon asia. Ravintoa pitää yksinkertaisesti saada. Ravinto on tarve. Ja jos uurastat koko päivän yhä kovempia kierroksia ottavassa työelämässä missä häiriötekijät jatkuvasti piippas, pian voi olla ettei kotona jaksa kokata kovin terveellisesti. Ihmisraukka syyttää sitten itseään, kun retkahti taas helppoon mäkkäriin tai Woltiin.

On paljon mikä houkuttelee eikä tee hyvää. Esimerkiksi teknologian jatkuva piippailu, sähköpostiin paukahtavat Viking Linen mainokset, psykoterapeuttien ja muiden järjestöelämän kuplassa elävien ihmisten vinkit, ja kaikki onnesta ja ilosta kertova mainoshöttö on tehty houkuttelemaan ja johdattelemaan johonkin yhteen selkeään näkemykseen. Meille tarjotaan "oikeaa tapaa elää" tai kuten köyhyystutkimus määrittelee "hyväksyttävää tapaa elää".
Kysymys "hyvästä elämästä" on filosofinen. On tervettä harrastaa itsenäistä filosofiaa. 

Älyllisesti rehellinen ihminen myöntää, ettei hän oikeasti tarvitse niin paljon hyväksyntää että myisi sieluparkansa muiden ylenpalttiselle johdatukselle.

Katso ympärillesi ja näe totuus. Tätä yksinkertaista vinkkiä on tarjottu läpi ihmiskunnan älyllisen historian. Älä näppäile faktojen kanssa, vaan katso totuutta silmiin. Omaa mielikuvitusta voi itsenäisesti sekä köyhdyttää että rikastuttaa. Älä anna muille sitä valtaa.