Karhunaiselle ja arkajaloille yleensä

Jäin miettimään karhunaisen tarinaa (sitä tyyppiä, joka identifioituu toisinaan karhuksi) ja sitä, että olen ihmisenä osin vastuussa läheisteni mielenterveydestä.

Mietin mitä tekisin, jos vaimoni jonakin päivänä kertoisi olevansa karhu. Onko ajatus karhuna olemisesta aina ollut hänessä, vai hivuttautunut häneen pikku hiljaa? Miten vaimoni tuli siihen lopputulokseen, että hän on karhu?

Miten voisin auttaa häntä eteenpäin?

Ainakin tekisin jutut eri tavalla kuin iltasanomien karhunainen. En antaisi vaimolle mitään naamaria. Naamari kuuluu näyttelijöille. Turha tehostaa näytelmää. Autenttisuus meitä kiehtoo. Se mitä olemme rehellisesti. Siinä iltasanomien karhunainen menee pahasti metsään. Pois turhat naamarit.

Jos ihminen kokee olevansa jotakin, niin ei silloin mitään lisätä, vaan riisutaan ylimääräinen. Ei karhua hävetä olla karhu. Vaimo vaan metsään murisemaan. Niin siitä päästään. Ei minulla ole lupa omistaa vaimoani. Mitä enemmän ihmisyyttä karhussa on, sitä väärempi. Ei karhun kuulu olla ihminen. Pihalle vaan.

Kun tein vielä terapeutin hommia, pyörittelin mielessä voinko antaa asiakkaille prostituoidun numeron. Mielestäni on väärin keksiä että ihmisessä olisi jotakin vikaa, jos hänessä ei ole mitään vikaa. Idea viasta tulee lähteä asiakkaalta itseltään. Terapeutin tehtävä on aistia ja tunnistaa asiakkaassa elävä petos, eli se, mikä on saanut asiakkaan olon huonoksi, pahaksi tai vääräksi. Huono hoidetaan laadulla, pahuus hyvyydellä ja väärä tekemällä oikeutta. Jos asiakkaalla ei ole esimerkiksi seksikumppaneita, niin ei se ole mikään ongelma. Flirttiohjeita en voi antaa, jokaisen on löydettävä oma tyylinsä. Maksulliseen seksipalveluun voin hänet ohjata. Sieltä oman tyylinsä voi oppia. Vai väittääkö joku vastaan? Haluan tavata henkilön, joka käy maksullisissa, eikä osaa tyydyttää tarpeitaan tyylillä. Aika itsepetollista elämää se olisi. Mikään ei kelpaisi tai riitäisi. Noh. Narsistia ei voi hoitaa.

Prostituoidun kanssa voi harjoitella tekemään oikeutta itselle tekemättä vääryyttä muille. Turha siihen väliin on mitään jeesustelijoita ottaa pätemään.

Ja nyt asiaan: jos asiakkaakseni saapuu henkilö, joka identifioi itsensä eläimeksi, mitä teen? Mietin tätä siltä pohjalta että olen ollut mielisairaalan suljetulla töissä. Miten otan asiakkaani vastaan?

Olen yrittänyt terapioida kissaani mutta ei siitä mitään tule. Silloin vain kysyy itseltään, mitä ihmettä olen tekemässä? Mitä tässä tapahtuu? Kumpi on hullu, minä vai kissani? Juoppojakin olen yrittänyt saada raittiiksi mutta eivät he kuuntele. Ovat mitä ovat. Puhuvat vain. Kissat ovat itseasiassa samanlaisia terapioitava kuin juopot. Apua ei oteta vastaan ennen kuin sitä oikeasti tarvitaan. Ehkä keskeinen ero terapian aktina, ja ihmisen olemuksen välillä on se, että juoppo haluaa juoda, karhu on mitä on, vaikka sitten ihminen. Juoppo pääsee juoppoudesta jättämällä alkoholin. Karhu pääsee ihmisyydestään luopumalla ihmisyyden. Karhu siis tekee itselleen oikeutta jättämällä ihmisyyden taakseen. Kyllä karhu voi luulla olevansa ihminen. Ei siinä sen kummempaa ole. Itse näen ihmisyyden hyvinkin kauniina asiana, joskin tosi outona. Karhumaisuuksista en tiedä. Kissoista jotain.

Yhdelle skitsofreenikon alulle toimii ajattelun strukturointi, toiselle pilleri. Liputan ensimmäistä vaihtoehtoa, koska se ehkäisee parhaiten sairauden pahenemista. Enkä missään nimessä vihjaa että karhu voisi olla hullu. Ihminen voi olla. Ihminen osaa määritellä hulluuden.