Juoppohoitoa Suomessa

Päihdehoitolaitokset tarvitsevat rahaa toimiakseen, mutta eivät ne silti magiaa tee. Kun media nostaa esiin päihdehoitolaitosten taloudellisen ahdingon, helposti unohtuu, että ilmaiseksikin pääsisi. Toki eivät kaikki pääse. Mutta jotkut pääsevät.

Ihmiset siis raitistuvat ilmaiseksi.

Koskaan ei ole hyvä jäädä tuleen makaamaan ja osoittaa sormella: "tuon takia en voi tehdä asioilleni mitään". Jos voisin, taikoisin rahaa päihdehoitolaitoksiin. Käsitykseni mukaan ne tekevät tuloksellista duunia. Ne kehittävät käsitystä päihdesairaiden hoidosta. Loppuviimein yhteiskunnan velvollisuus on auttaa sairaita. Mutta en voi taikoa rahaa. En ole taikuri. Pystyn vain vähään.

Päihdeongelmista uskaltaa puhua suoraan. Vaikeaa se voi olla, ja häpeällistä, ja kaikkea muuta ikävää. Älä siis riko itseäsi, kun otat asiaa esiin. Ja siis nimenomaa KUN otat asiaa esiin. Aihe täytyy ottaa esiin. Sovitaan vaikkapa nyt että se on tärkeää. Silti muista: keskustelukumppani ei hänkään halua rikkoa itseään.

Nilviäisiä - selkärangattomia - meidän ei tarvitse olla. Päihdesairauskin on luonteeltaan moraaliluisua, eikä siis selkärangattomuutta. Siinä missä narsisti menee ykskaks poikki, juopon selkäranka vain häilyy pois. Toki juoponkin selkäranka voi mennä ykskaks poikki. Kaikkien selkäranka voi mennä ykskaks poikki. Ainoa vaatimus selkärangan katkeamiseen on, että se on ylipäänsä rakentunut. Keskeisintä on hahmottaa, että esimerkiksi narsismissa selkärangan katkeaminen on merkittävä käänne, mutta addiktioissa se ei ole. Juoppo retkahtaa, juoppo juo, ja juoppo kuivahtaa. Sama toistuu ilman merkittäviä käänteitä.

Selkäranka lisää ylpeyttä. Nilviäisillä ei ole selkärankaa. Narsismista ja selkärangasta lisää toiste.

Vaikeus on jotain, joka tuntuu epämukavuutena. Vaikeuden selättäminen on epämukavuuden kohtaamista ja johdonmukaista ongelmaratkaisua. Otetaan siis yksi vaikeus kerrallaan. Yksi päivä kerrallaan. Yksi yksityiskohta kerrallaan. Siitä se lähtee. Tommy Hellstenille tiedoksi, että elämäntarkoituskin voi olla oikeasti se, että on mukavaa. Tai ainakin siihen voi liittyä mukavuuden rakentamista. Elämäntarkoituksista toiste.

Alkoholismissa ei sikäli ole syyllistä, mutta sitten taas on. Juoppogeeni on tragedia, mutta kyllä siinä ryypätäkkin pitää. Jos juominen on sairauden oireilua, niin vastuunkanto on sairauden hoitamista. Alkoholismissa hoitona toimii parhaiten tieto ja vertaistuki. Vastuullinen hakeutuu hyvän tiedon pariin. Mielisairaalan ja pakkohoidon lisäisin myös hoitolistaan, koska alkoholismissa esiintyy psykoottisen itsekeskeistä maailmankuvaa ja narsismia. Puhutaan päihdepersoonasta, joka on korvaamassa autenttisen persoonallisuuden. Siinä missä narsisti ei saa vastakaikua kuvajaiseltaan, alkoholistissa kilpailee kaksi kuvajaista.

Kommunikointi päihdepersoonan kanssa tuntuu kuin olisi jatkuvasti tekemässä kauppaa jostakin. Siinä pohditaan kustannuksia ja hyötyjä hyvin etäisellä ja "salaperäisellä" tavalla.

Juoppogeeneillä tarkoitetaan ihmisen kykyä vastaanottaa viinaa. Kaikki eivät voi ryypätä heti aamusta, juoppo usein voi. Lisäksi on olemassa eri ihanteita milloin ja miten paljon voi juoda. Alkon määreet ovat lähinnä kehon terveyteen liittyviä yksityiskohtia. Alkossa ei ole sellaisia varoituksia kuin että sairauden kaari pahenee 7-10 vuoden kuluessa. Ja toisaalta, kuka hullu jättäisi elämänsä elämättä, koska hommat saattaa mennä ehkä yli? Nynnyt tekevät niin, eivät selkärankaiset. Joten ei niillä varoituksilla mitään ihmeitä tehdä. Jotain kuitenkin. Mutta ei ihmeitä. Ei ainakaan käännettä. Alkoholisti lupaa käänteitä, mutta ei kuitenkaan pysty niihin. Narsisti on milloin juhlava, milloin dramaattinen, ja kun käänne tapahtuu, sen huomaa. Juoppo yrittää pyristellä pinnalla, narsisti manipuloi.

Älä hämäänny. Rönsy ja rapa kuuluvat elämään. Sosiaalinen ja moraalinen puhtaus ovat vaikutelmiltaan samanlaista kusetusta kuin Pohjois-Korealainen lupaus onnesta. Molemmat, moraalinen puhtaus ja onni, ovat lopultakin vain instituutioiden luomuksia - jonkinlainen ihanteellinen malli hyvästä ihmisestä ja elämästä. Toisin sanoen hämäystä. Hymyilevä ihminen ei ole paras ja puhtain ihminen. Onnellisuuden ja puhtauden suhteen on tervettä olla epäilevä. Toisaalta liian likaisenakaan ei ole mukavaa. Onni taas on mitä on.

Alkoholismi on addiktio - riippuvuus - nimenomaa siksi, että silloin tapahtuu hidasta moraalista vuosien mittaista arvoluisua eikä se pysähdy. Ensin venyy juoma ajat, sitten jää yöunet + ruokailut, ja lopulta ainoa lohtu alkon oireisiin on alko itse. Muunlaisen elämän tavoittelu jää. Arvot kutistuvat. Ensin ihminen tekee kovaakin duunia että saa illalla olutta, vuosien päästä tehdään kovaa duunia että pysytään erossa oluesta. Siinä alkoholismin kaventava tragedia. Muu autenttinen elämä lakkaa.

Narsismin suhde autenttisuuteen perustuu kykyyn manipuloida ja harhauttaa.

Hoitolaitoksissa keskeisin työkalu on 12-askelta. Itse en ole näiden ystävä, en käytä niitä, mutta kuriositeettina käyn ne nopeasti läpi. Olen itse tulkinnut, kirjannut ja jäsentänyt nämä lohkoihin.
 

1-3 Luopuminen

1. Tunnista pystytkö pärjäämään yksin. Jos et pysty, kuuntele mitä muut asiasta ajattelevat. Tunnista ja tunnusta asian / asioiden hallitsemattomuus.

2. Löydä vilpitön usko, että kyllä tämä tästä. Vaali sitä. Kaikkea uutta ei tarvitse heti ymmärtää, osata ja jäsentää. Sisäistä se. Jutut vievät aikaa.

3. Älä anna tahdonvoiman melskata sisimmässä. Ole paikoissa. Siis nimenomaa ole niissä. Älä harhaudu ajatuksellisesti. Tunnista kehollisesti ylimääräisiä sisäisiä yllykkeitä ja houkutuksia. Anna sisäisten voimien olla mitä on.
 

4-7 Tutkimus- ja kuuntelutyö

4. Suoritimme itsetutkiskelun. Tämän kukin tekee tyylillään. Elämää voi pohtia syiden ja seurausten kautta, tai pyörittelemällä mielessään eri vaikutelmia, tai kuten minä teen, eli mielikuvien ja käsitteiden abstraktilla analyysillä. Kukaan ei ole koskaan läpikotaisin tutkittu. Suo on ikuinen. 

5. Myönsimme vajavuutemme itselle tai muille. Tässäkin itselle myöntäminen usein riittää. Tästä alkaa polku rehellisyyteen. Väärästä rehellisyydestä muodostuu vain vihollisuuksia.

6. Olimme valmiit luopumaan vajavaisuuksistamme (lue askeleet 1-3)

7. Nöyrästi pyysimme edellä mainittua. Tässä otetaan nöyryys mukaan kuvioihin. Nöyryydellä tarkoitetaan kykyä vastaanottaa asioita muilta, ylpeydellä taas kykyä tarjota jotakin itsestämme, vaikka sitä kuuluisaa selkärankaa. Eli seiskan kohdalla kuuntelemisen taidot korostuvat. Toki ne voivat olla jo heti alussa hyvät. Itse olen tarkka kuuntelija.

8-12 Konkretiaa

8. Tee lista mitä ja kenelle pitäisi juttuja hyvittää. Käytännössä siis pyytää ja antaa anteeksi menneisyydelle. Voisi sanoa, että "puhdistua" tai "vapautua". Tämä on konkreettista tilintekoa menneisyyden kanssa. Se on ihmisten kanssa höpöttelyä ja käytännön toimintaa. Sama viisaus tässäkin - älä riko itseäsi. Kaikki eivät ole hyviä ihmisiä. Etene sen mukaan, mihin koet vetoa. Elämässä perseilee joka tapauksessa. Tilivelvollisia ollaan vähintään omatunnolle. Hyvä lähisuhde on rehellistä rikostoveruutta.

9. Hyvitys jatkuu. Älä riko itseäsi tai muita. Tule rehellisemmäksi. Terve ylpeys - selkärankaisuus - palautuu.

10. "Jatkoimme itsetutkiskelua, ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti". Tarkkana tässä. Oikea ja väärä ovat abstraktioita. Jos huomaat olevasi väärässä, on parempi havaita se heti, ja edetä uudella strategialla. Toisin sanoen lopeta vänkääminen, jos vänkääminen ei kertakaikkiaan toimi. Siihen ei ole hyvä selkärankaansa rakentaa. Mutta älä rupea hällä väliä meininkiinkään. Oikea ja väärä ovat etiikkaa. Ne ovat olemassa, eikä siis pelkästään "suhteellisia". Oikea ja väärä ovat myös makukysymystä. Älä riko itseäsi. Matemaattiset totuudet ovat eri juttu kuin psykologiset oikeat ja väärät.

11. Jatka edellisiä puuhia

12. Löydät jotakin, jonka haluat jakaa muille.