On monenlaisia tapoja ajatella omia ajatuksiaan. Yksi tapa on käsitteellinen, jota usein parjataan sen kuivan analyyttisyyden takia. En kuitenkaan ymmärrä käsiteanalyysin kritiikkiä. Onko esimerkiksi rakkaus niin pyhä asia, ettei sitä saa jäsennellä omassa päässään? Täytyykö meidän sokeasti ihailla jotakin mystistä ja epäselvää, johon liittyy...
Ota käteesi lasillinen vettä. Kannattele sitä ensin minuutti, sitten tunti, ja lopuksi koko päivän. Huomaat, että veden paino kasvaa hetki hetkeltä yhä suuremmaksi. Lopulta kätesi alkaa täristä, voimasi ehtyä, etkä jaksa enää kannatella lasia. Sitten romahdat. Silti vesi on koko ajan samaa vettä.
Hyveellisen ihminen ei tarvitse liiemmin käyttää tahdonvoimaansa.
Kuvitellaanpa parisuhdetta hyveellisen ihmisen kanssa. Olisi se aika kummallista, jos ei haluaisi halata omaa kumppaniaan. Kaikki eivät halua, joten olkoon niin. Hyvää voi olla ilman halauksiakin. Mutta yleisesti hommaa voi pohtia näin: "joudunko jatkuvasti ponnistelemaan sen eteen,...
Miten mittaat muita ihmisiä? Täsmällistä vastausta ei voi kukaan antaa. Mittarit muuttuvat läpi elämän. Siksi on vain epämääräistä sopertamista, joka on sitä laajempaa ja epämääräisempää mitä enemmän ikää tulee lisää.
Jos nuorempana halveksi tietynlaista elämäntapaa, vanhempana sitä tutkii innolla ja päinvastoin; nuori saattaa ihmetellä miksi vanha...
Suvaitsevaisuus on yhä useammin tapetilla. Suvaitsevaisuus itsessään on hyvä asia monessakin mielessä, eritoten siksi, että suvaitsevaisuus vähentää kärsimystä. Mutta mitä varsinaisesti tarkoittaa "suvaita"", ja miksi se vähentää kärsimystä? Tämä ei olekaan enää niin itsestään selvää.
Hattivatti on kummallinen olento. Muumimamman mukaan hattivatit "vaeltavat ympäri maailmaa, eivät pysähdy mihinkään eivätkä välitä mistään. Hattivateista ei ikinä näe, ovatko he iloisia vai vihaisia, surullisia vai hämmästyksissään. En usko, että heillä on tunteita laisinkaan".
Sain ensisysäyksen somen lopettamiselle, kun tajusin keskellä yötä tuijottavani kokonaama-tatuoidun lakimiehen vessaselfieitä. Ajattelin, että nyt kyllä teen jotakin pahasti väärin.
Mietin valuuko elämäni hukkaan? Käytänkö oikeasti aikaani tällaiseen? Onko elämäni hyödytöntä netinselailua? En edes selannut somea paljon, ehkä jonkun vartin päivässä,...
Ykä kutsui filosofeja ylimielisiksi. Aluksi täytyy ymmärtää, että filosofia on jo lähtökohtaisesti todella vaikea laji, ja jos sitä ei edes yritä ymmärtää, sen voi tulkita ylimielisyytenä. Pinnallisiin ylimielisyyden mittareihin en nyt vaivaudu menemään.
Kirjoitin eilen rehellisyydestä tyngän tekstin. Nyt kirjoitan siitä lisää. Muistutan alkuun, että vaikka maailmassa olisi kuinka paljon rehellisyyttä, varsinaiset totuudet eivät lisäänny tai paljastu.
Kirjoitin joskus, ettei ihminen voi olla rehellinen, jos hän ei edes tiedä valehtelevansa. Väite olisi syytä ottaa tosissaan etenkin täällä suomessa. Me suomalaiset kun pidämme rehellisyyttä yhtenä suurimmista hyveistä. Ja eikö se mene niin, että me suomalaiset olemme muiden silmissä se rehellinen kansa?
Rehellinen vai naiivi, sitä sopii miettiä..
